Niin laiskaa on ollut treenaaminen, mutta vielä laiskempaa on ollut blogin pitäminen että toistaiseksi päätin että päivittelen tuonne FB-sivuilleni vain treeni/kisakuulumisia.
Tämän hetken projektit on Lennin pujottelun opettaminen ja kontaktien harjoittelu. Hui kisailee 1-2 kertaa/kk. Tavoitteena olisi saada Hui tänä vuonna kolmosiin niin saisi sitten molempien isojen poikien kanssa olla samassa luokassa. Lennin kanssa on tarkoitus myös elokuussa korkata viralliset. Esteet alkaa olla kontakteja lukuunottamatta kohtuullisessa kuosissa.
Otin jälleen pojat mukaan Juvanmalmille kouluttamaan mennessäni.
Tehtiin taas samaa rataa jota olin ajatellut kouluttaa koulutettavilleni. Tosin koulutettavien kanssa ehdittiin käymään vain radan alkuosa läpi. Kun multa taas loppui aika kesken 🙂
Ohjaaja edelleen hieman kuutamolla, koirat loistavia.
Hyvin muistivat kepitkin ja kykenivät pujottelemaan loppuun asti ilman saattoa.
Rata jälleen kerran Ann Croftin käsialaa.
Pitkästä aikaa täällä ollan. Hengissä ja hyvin voivina. Mutta ei agilityä harrastaneena. Jo keväällä minulla alkoi olla pienoista agilityväsymystä ilmassa. Olen kuitenkin treenannut kohtuu monta vuotta kovalla intensiteetillä, useamman kerran viikossa. Jossain vaiheessa huomasin, että treeneihin lähteminen alkoi olemaan kerta kerran jälkeen ”kankeempaa” ja tekeminen kentällä oli vähän ”hälläväliä”. Kesällä sitten päätin että annan itselleni nyt luvan olla tauolla. Ei ole pakko treenata ellei siltä tunnu. Kesän aikana kävimme muutaman kerran treenaamassa ja se tuntui ihan mukavalle. Koiratkin tykkäsi. Ne tykkää aina. Mutta yllättäen tauko ei ole niidenkään nuppeja sekoittanut vaan ne ovat päässeet lomailemaan ja kunnolla. Olemme kävelleet pitkiä lenkkejä mm. Keravan Keinukalliossa ja harjoitelleet kaikkea typeriä kotitemppuja, kuten Hui on oppinut hakemaan vessapaperia jos se loppuu hädän keskellä 🙂
Olen kuitenkin koko ajan kouluttanut muita. En niin ahkerasti kuin aikaisemmin mutta säännöllisesti. Syksyn alussa alkoi mm. Maanantai-illan vakioryhmäni veto, lisäksi kävin Lohjan Kirkniemessä vetämässä kahtena viikonloppuna viikonloppukurssin. BATlaisiakin on tullut pari kertaa koulutettua. Kouluttaminen on edelleen olllut minusta kivaa.
Maanantai-iltatreenin lähtöhetkellä päätin tänään ottaa isot pojat mukaan jos vaikka teksisimme niiden kanssa hieman aksaa ryhmän tunnin päätteeksi. Päätin tehdä saman radan mitä olin juuri kouluttanut. Kyllä tauko näkyi, esim Huilla varsinkin käännöksissä, mutta kaikki perustekeminen on edelleen tallella. Omaa juoksua katsellessa totesin jälleen töpöttäväni ja ihan huolella. Mutta luotto koiriin on tallella. Ei tarvitse katsella että tuleeko koira esteen yli sokkareissa vai ei. Kyllä ne tulee ihan edelleen. Chad oli radalla kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Se on ehkä meistä kolmesta siis fiksuin 🙂
Hauskaa oli, en kiellä sitä. Tästä siis toivottavasti nyt hiljalleen päästäisiin treenimoodiin ja sitä kautta myös kisoihinkin.
Käytiin isojen poikien kanssa pitkästä aikaa vapaatreenaamassa kun viikonloppuna olisi Huilla jälleen pari kisastarttia edessä JAUn kisoissa Tuusulassa. piti käydä katsomassa että vieläkö pojat edes muistavat esteet. Hyvin muistivat ja hyvin kulki. Molemmat tekivät ihan täpöllä. metallikepitkään ei haitannut Huita tänään ollenkaan, kunhan vaan pääsi tekemään aksaa.
Videolla on vain Huin viimeinen veto, kun kentällä tuuli niin että esteet kaatuili vähän väliä. En uskaltanut laittaa kameraa pystyyn itsekseen vaan pyysin seurakaveria kuvaamaan Huin viimeisen kierroksen.
Ensi viikolla alkaakin vihdoin ansaittu kesäloma, joten sen jälkeen toivottavasti treenirintamallakin aktivoidutaan.
Syksyksi en olekaan ottanut ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ryhmätreenipaikkaa. saas nähdä mitä siitä seuraa.
Lennin pihatreeniä: Erilaisia käännöksiä yhdellä hypyllä
Lennin kanssa on vaan niin erilaista treenata kuin noiden bc poikien. Se kiihtyy kyllä nollasta sataan nanosekunnissa, mut jos tulee yksikin virhe se on valmis ripottelemaan tuhkaa päälleen ja valmis luovuttamaan. Hieman on jo tota saatu parannettua, että ei ne virheet haittaa 🙂
Hui korkkasi tänään Hau Openissa 2-lk:n radat. Eka rata meni harjoitellessa kepeillä pysymistä, vaikka ohjaaja ottaakin sivuirtoamista. Tokalta radalta sitten nolla ja LUVA.
Kyllä se on vaan mukavaa kun radalla on käännöksiäkin 🙂 Eikä tykitetä enää vain suoraan. Heti homma tuntuu helpommalta 😀 Tässä illan vedot. Ekasta radata tykkäsin itse enemmän (lukuunottamatta keppejä)
Huista tuli tänään 2-luokkalainen, kun saatiin vihdoin ja viimein se viimeinen nolla väännettyä Hau Openin toiselta radalta.
Kaunista se ei ollut ja väkisin väännettynä tehty. Mutta nyt aattelin että käsijarru päälle ja tehdään tarkasti koko rata. Mitään ei kaahata eikä irtoilla. Ja niin saatiin homma pakettiin. Onneksi! Hyvästi ykkösten kaahausradat, vihdoinkin!
Samalla kertaa Leena Rantamäki-Lahtinen mittasi Lennin ekan kerran ja nippanappa saatiin minimerkintä kirjaan. Sen verran nippanappa että kirja lähti kiertoon. Eli nyt peukut pystyyn, että pikkuorava saisi vielä toiseltakin tuomarilta suotuisan tuloksen ja se olisi mini 🙂
maanantai-iltana juostiin kesän ensimmäinen Hau Open. Molemmat pojat on ilmoitettu oman tasoluokkansa kumpaankin kilpailuun. Joten Purinalla tulee vietettyä neljä arki-iltaa näin tässä kesä-heinäkuun vaihteessa. Eilen oli ensimmäinen ilta, ykkösten ilta. Huita ohjasti tällä kertaa lainaohjaaja, seurakaverini Panu. Hui ja Panu ehtivät treenaamaan kahdesti ennen kisoja. Pieniä ”tulkintaeroja” lukuunottamatta poikien meno oli oikein mukavaa katseltavaa.
Itse juoksin samat radat Chadin kanssa. Ensimmäisen radan tuomaroi Esa Muotka ja tuolla radalla minusta tuntui että saatiin Chadin kanssa kunnon flow aikaseksi radalla. Tosin harmittavasti yhden vikan hypyn unohdin vauhdin hurmassani (tein monenmonta persjättöä radalla, wohoo!) kertoa Chadille, ja ohihan se siitä tuli. Mutta kaikenkaikkiaan ko radan jälkeen oli superfiilis. Meno tuntui siltä helpolta ja kevyeltä, mitä se on viime aikoina tuntunut Chadin kanssa treeneissäkin.
Toiselta radalta, Anne Saviojan radalta myöhästyin rataantutustumisesta. Ja ehdin tutustua rataan vain pari minuuttia. Ei ihan ihanteelliset lähtökohdat lähteä radalle. Myöhästyminen näkyi myös ratasuorituksessa. Flow oli tällä kerta vähän takkuista, tökkivää ja pysähtelevää. Mutta hyvin Chadimäni sen veteli menemään.
Keskiviikkona sitten Chadin kanssa virallisiin kolmosiin, jälleen kaksi rataa. Hui taitaa keskiviikkona jäädä kotiin, sillä se menee tänään tuuraaman Chadiä viikotreeneihin ja viikonloppuna pikkuherra saa juosta minun kanssani kolme ykkösten rataa Tuusulassa, JAUn kisoissa.
Käytiin isojen poikien kanssa juoksemassa Ann Croftin viikkoharjoitus torstai aamuna Ojangossa.
Ensi viikolle onkin suunnitelmissa BATn viikkotreenien lisäksi Marjo Hytösen yksityistunti. Ja juhannuksen jälkeen aloitetaan kisarupeama. Ainakin Chadin kanssa, ellei Huinkin. Huin keppiongelma tuntuu nyt taas helpottavan ja sisäänmenot onnistuvat paremmalla onnistumisprosentilla. Pidin pari viikkoa sille treeneissä aina kahta ohjuria alussa ja lopussa. Tänään Hui teki kerran yhden sisäänmenovirheen josta huomautin sille, sen jälkeen aloitukset osuivat hyvin kohille 🙂
Pitkästä aikaa treenipäivityksiä meiltäkin. Vaikka viikottain ollaan treenattu, esim BATn viikotreeneissä molempien isojen poikien kanssa niin ei ole tullut treenejä vidoitua tai kirjoitettua mitään treeneistä. Kaipa se joku kesävillitys mukamas on, että on aina niin kiire. Eilen, lauantaina käytiin poikien kanssa treenaamassa jälleen Ann Croftin kuluvan viikon treenirataa. Oli törkeän kuuma päivä joten pojat ja itsekin väsyi nopeasti. Paljon jäi hampaankoloon ko treeneistä. Eli varmaan pitää tehdä ko. rata jossain välissä uusiksi.
Lenni harjoitteli keppejä ohjureilla, muuten se vaan hengailikin mukana.
Lähdettiin Chadin ja Lennin kanssa vapaatreenaamaan sunnuntai aamupäivällä. Hui jäikin yllättäen kotiin, sillä se taas lusmuili autoon tuloa lähdön hetkellä. Niin mulla menikin sen kanssa pinna ja totesin että okei, jos et kerran tule autoon ripeästi niin jäät sitten kotiin. Katsotaan tullaanko seuraavalla kerralla ripeämmin. Hui ei siis oikeestaan pidä autoilusta, ei ollenkaan. Nuorena se voi autossa pahoin, nykyisin ei juurikaan.
Radaksi olin valinnut jälleen kerran Ann Croftin viikkoharjoituksia. Tämän kertainen harjoitus on jo parin viikon takaa, mutta me ei olla sitä aikaisemmin tehty. Tehtiin rata distance tyyliin. Ja treenien jälkeen mietin että koskahan mä uskallan oikeesti ohjata (ainakin Chadia) noin kisoissakin, enkä vaan juoksisi pääpunasena esteeltä esteelle.
Lenni teki samaa rataa, mutta pienissä pätkissä. Yllättän alku (2 ensimmäistä estettä) olikin vaikeat kun lähtö oli hieman vinossa. Tarvittiin monta toistoa, ennen kuin meni joten kuten tajuntaan että sieltä voi tulla molempien esteiden yli vaikka mutsi ei olekaan suorassa linjassa vastassa 🙂 Sitten harjoiteltiin 4-putken jälkeisiä hyppyjä itsenäisesti hakien. Siinä kävi pieni ”onnettomuus” ja Lenni kolautti itseään hieman rimaan (ts. rima putosi) jonka huomasin häirinneen sitä. Hetken aikaa haettiin taas vaan hyvää mieltä jonka jälkeen päästiin harjoitteleman radan päädyssä olevaa niisto-välistäveto harjoitusta. Lopuksi juostiin vielä puomi targetin avulla pari kertaa.
Perjantai-illan kunniaksi lähdettiin poikien kanssa taas Ojankoon. Ja mikäs siinä oli lähtiessä kun t-paidalla pystyi jälleen treenailemaan pihamaalla. Ihana kevät.
Tehtiin Ann Croftin tämän viikon Happy Hurdle Day-rataa. Joka olikin varsin mukava rataharjoitus meille näin tauon jälkeen. Lennikin pääsi tekemään ensimmäisen rataharjoituksensa ko. radalla. Tosin pikkukundille tein radasta oman versionsa, kun noi kepit ei vielä meillä ole hanskassa. Hui teki TÖRKEÄN hyvät käännökset. Ei ne toki vielä Chadin ”kolikkokäännösten” veroisia ole, mutta Huiksi siis hyviä.
Oli siis hyvä treeni ja pojillakin oli kivaa. Ensi treeneissä sitten isot saavat keskittyä kontaktien kertaamiseen ja Lenni tehdä vähän erilaisia suoriaan.
Mutta Huh! kuinka raskasta on viedä koiraa radalla joka ei kauheasti hae esteitä. Lennin vieminen on satakertaa raskaampaa kuin ”isojen poikien” jotka itsekin tekevät töitä. Mutta hyviä hetkiä Lennilläkin oli radalla, kuten esim putken umpikulman haku oli jo varsin hieno.
Tiistaina päästiin pitkästä aikaa treenaamaan. Mentiin Chadin ja Huin kanssa BATn viikkotreeneihin. Hallikausi on loppunut ja ulkokausi alkanut. Joten treeniaikoihimme myös tuli pienoista muutosta. Ehkä tästä syystä koutsimme oli unohtanut tulla paikalle. Joten tein isojen poikien kanssa sitten vapaatreenimuotoisesti suoraharjoittelua ja Huin kanssa samaa käännös/muistamisharjoitusta mitä tehtiin Chadin kanssa Teemun luona viime kerralla. Lennikin pääsi tekemään tiistai-iltana pikkasen suoraa targetin avulla.
Keskiviikkona päätin lähteä uudelleen päivällä kentälle. Kelikin oli mitä mainioin (+21 astetta). Koska isot pojat olivat tiistaina tehneet enemmän ja Lenni vähemmän, niin tänään tehtiin enemmän Lennin kanssa. Molemmat isot pojat tekivät samaa suora- ja käännösharjoittelua kuin tiistai-iltanakin. Huilla huomasi hyvin että tauko on tehnyt tehtävänsä: poispäinkäännökset olivat hitusen epävarmoja. Noh eiköhän ne palaudu taas kun päästään treenaamisen makuun.
Lenni harjoitteli myös irtoamista, mutta otettiin mukaan tällä kertaa myös kääntymisiä. Lisäksi tutustuttiin putken eri kulmiin ja keinuun sekä pussiin.
Keinusta on oma videonsa, jossa keinun tutustuminen on kuvattuna kokonaisuudessaan. Totuteltiin siis liikkeeseen, ääneen ja laudan paukutteluun. Liike- ja ääniharjoittelua ollaankin aloiteltu jo aikaisemmin kotona niin tasapainolaudan kuin Bosu-pallonkin avulla. Kropanhallinta saa pikkukundilla vielä kehittyä ja luultavasti nyt jatkossa hetken aikaa ainakin keskitytään pentukeinun käyttöön. Täytyy pohtia tarvitseeko omalle pihalle rakentaa Lennille oma harkkakeinu. Kujakepit on jo tilattu kaverilta lainaan, niin saadaan kepit treenata taas omalla pihalla.
mukava oli nähdä kuinka suorat on alkanut oikeasti jo vetämään ja esteetkin tuntuvat kiinnostavan siinä määrin että alkuun käännösharjoittelu oli jopa vaikeaa, sillä lenni olisi halunnut posottaa vain eteenpäin. Tämähän siis on vain positiivinen asia 🙂
Sitten taas tassu-uutisiin
Huillahan (ja myös hieman Chadillä) oli viime kesänä ongelmia tassujen kanssa hiekalla treenatessa. Anturat kuluivat koviksi ja halkeilivat. Huilla anturoiden kärjet myös paloivat puhki pari kertaa. Kokeilin viime kesänä vaikka minkälaisia öljyjä. Esim Nutrolinia koirani ovat syöneet koko ajan säännöllisesti eikä kuitenkaan tassuvaivoihin löytynyt apua. Tänä vuonna tarkoitus on kokeilla taas uutta tuotetta: Neitsytkookosöljyä. Annan sitä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Eli noin reilu teelusikallinen ruokaan ja sitten treenipäivien jälkeen rasvaan tassut ko. öljyllä. Ainakin nyt kahden ekan treenin jälkeen tassut eivät ole kärsineet yhtään. katsotaan miten kesän aikana käy. Olisiko nyt löytynyt Se Rasva? Muista hyvistä tassurasvakokeilusta otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Tänään tehtiin se suuri päätös, että Lennin koti on nyt meillä. Eli Lennin koeaika loppui lyhyeen, sillä pikkuprinssi on kotiutunut hyvin ja löytänyt paikkansa sängystä 🙂 Treenit Lennin kanssa pyörähtävät kohta kunnolla käyntiin ja tavoitteena olisikin tänä vuonna päästä korkkaamaa kisakentätkin.
Huipan tassu on parantunut hyvin ja tänään nappastaan illalla viimeiset antibiootit. Ensi viikolla päästään senkin kanssa jo treenaamaan 🙂
Koska kevät etenee ja pihakin alkaa paljastua lumimassojen alta pääsimme eilen aloittamaan pihatreenit Lennin kanssa. Tämä on tosi hyvä, sillä Lennin nykyiset treenit kuitenkin koostuvat ensisijaisesti estehakuisuudesta, focusesta ja suorista. Näitä voidaan hyvin harjoitella kotioloissakin eikä tarvitse aina ajella Ojankoon asti treenailemaan 🙂
Hui loukkasi jalkansa pari viikkoa sitten. En ole itse huomannut itse onnettomuutta kunnes vasta maanantai-iltana 15.4. Eläinlääkäri epäili että tassuvaivan taustalla on että Hui on astunut lumenläpi johonkin terävään. Koska haava näytti pistohaavan tyyppiseltä. Ei kuitenkaan kovin syvältä.
Varvas ei näyttänyt kovin pahalta joten hoitelin sitä ensin kotikonstein (huuhtelua, puhdistusta, karvojen ajelua jne). Varvas alkoi kuitenkin turpoamaan ja ”paise kasvamaan” joten suuntasimme lekurille ja saimme antibioottikuurin. Lekuri pelotteli meitä, että pahimmassa tapauksessa tällaisen parantuminen voi viedä 2-3 kuukauttakin. Mutta sitten hän kertoi että voin kokeilla jos haluan haavanhoitoon myös Epson suolahaudetta. En ollut itse aikaisemmin sellaisesta kuullut ja eläinlääkäri kertoi että hevospuolella se onkin tunnetumpi kuin koirapuolella.
Niinpä otimme antibioottien lisäksi käyttöön suolahauteet ja kolme päivää myöhemmin tassu oli jo lähes normaali. Ja nyt neljä päivää myöhemmin kaikki turvotus on poissa, iho on tervehtynyt ja väri normaali. Varvas ei ole enää kosketusarka. Itse uskon, että toki antibiootillakin oli merkitystä mutta suurin apu taisi tulla tuosta Epson suolahauteista. Eli Huille laitettiin ensin pumpulia jokaisen varpaanväliin, sitten hieman vielä tassun ympärille. Sen jälkeen muovipussi jalkaa ja pussiin kaadettiin vettä jossa oli liotettuna Epson suolaa. Pussi suljettiin kintereen yläpuolelta ja annettiin pussin olla paikoillaan niin kauan kun se pysyi. Mitä kauemmin sen parempi. Yleensä pussi oli paikoillaan 30-60 min. Sitten se repesi pohjasta ja pumpulit lähti kävelemään Huin toimesta. Teimme näitä liotuksia 1-2 kertaa päivässä.
Mitä Epson suola sitten on?
Se on magnesiumsulfaattia. Epsom-suolaa valmistetaan alpeilta saatavasta dolomiittikivestä. Pääasiallinen ainesosa Epsom-suolassa on juurikin magnesium sulfaatti.
Epson suolan sanotaan suola rentouttavan sekä hermoja että lihaksia ja rauhoittavan kutiavaa ihoa, puhkeamassa olevan herpeksen tai vyöruusun oireita.magnesiumsulfaatti imeytyy jonkin verran ihon läpi auttaen poistamaan elimistön kuona-aineita ja verisuoniston kalkkeutumia, sekä rauhoittamaan lihastulehduksia ja kramppeja
Se myös imee itseensä haavan ja paiseiden bakteereja ja kudosnestettä (mätää). Hevospuolella sitä käytetään ensisijaisesti laskemaan jalkojen turvotusta.
Epson suolan annosohjeemme oli 1 rkl suolaa 1 litraan vettä.
Ja pussiin laitoin noin 1-2 dl vettä kerralla.
Tein joka aamu uuden, tuoreen liuksen ja heitin illalla jäljelle jääneen pois. Ei välttämättä olisi tarvinnut, mutta varmuuden vuoksi.
Suosittelen siis kokeilemaan. Meillä on tästä lähin aina kaapissa Epson suolaa, sillä se varmastikin sopii kaikenlaisten tassuvaivojen hoitoon. Niin hiertyneistä anturoista, märkiviin haavoihin. Ja kynsivallintulehduksiin jne.
Lauantai-iltana lähdettiin Lennin kanssa ihan vaan kahdestaan hallille. Suunnitelmissa oli tehdä suoria, putkea ja katsoa keppien tilanne. Samalla katsoa millä tasolla ollaan menossa näissä tällä hetkellä. Suorat menikin paremmin kuin ajattelin. Ja parani vielä loppua kohden. Putken kanssa jota treenattiin viimeiseksi Lenni alkoi jo päästä jyvälle ”än-yy-tee-nyt” lähdöistä ja karkasikin parikertaa palkalle ”yy”-kohdassa. Ja minä tietenkin kehuin ja kannustin. Eli tässä vaiheessa halutaan vain intoa, raivoa mennä palkalle ja eteenpäin. Hallinta unohdetaan. Hauskaa pitää olla ja eteenpäin pyrkiä. Silloin treenit on onnistuneet. Kepit ja kiertäminen sekä ohjaavan käden seuraaminen menevät kotitreeniin. Kepeissä tullaan keskittymään ensin sisäänmenojen hakemiseen. Kiertämisessä otetaan mukaan myös poispäinkäännös.
Teemun treeneissä keskityttiin tänään neljän erilaisen lyhyen harjoituksen avulla ohjaajan keskittymiseen. Tämä ensimmäinen harjoitus meni meiltä hyvin, mutta loput harjoitukset selvästi kärsi. Niissä oma keskittyminen herpaantui mitä erilaisemmista syistä. Keskittyminen ja sen oman ”kuplan” saavuttaminen on kuitenkin yksi isoimmista asioista. Ja tiedän että kisoissa jos en sitä saavuta minun olisi turha mennä edes radalle, voisin jäädä katsomoon. Aina sitä saavuta. Myönnetään. Olenkin tästä aikaisemminkin tainut kirjoitella jossain kisapostauksesa.
Keskittymisen ja suorituksen väliin tulee monia asioita. Chadin kanssa se kuplan saavuttaminen on helpompaa kuin Huin. Eli oli varsin onnistuneet treenit. Harjoiteltavaa tällä saralla siis riittää vielä paljon!
Vuorokautta myöhemmin kun Lennin kanssa oltiin tavattu ekan kerran mentiin jo treenaamaan. Kerran BATn penturyhmästä vapautui paikka niin ajattelin että ko. ryhmä on oiva paikka käydä testaamassa miten häiriö vaikuttaa Lenniin ja mitä herra tykkää halliolosuhteista. Treenin tavoitteina olikin leikkiminen, yhdessä tekeminen ja häiriön vaikutuksen havaitseminen. Näiltä osin treenit onnistui 110%.
Lenni oli oikein pätevä treeneissä. Keskittyi hyvin tekemiseen, saatiin kotona harjoiteltua taisteluleikkiä siirrettyä hyvin kentälle, haukuttaminen toimi, ei lähdetty haahuilemaan mihinkään eikä hallissa oleva kova ”taustamelukaan” häirinnyt yhtään. Paljon on työsarkaa edessä, mutta hyvä siitä varmasti tulee. Intoa ainakin tuntuisi löytyvän
Hui on treenitauolla, kun se on onnistunut jälleen iskemään tassunsa johonkin, niin että oikeanpuoleisessa takatassussa, anturan vieressä on vekki. Joten nyt sitten seuraillaan miten haava lähtee paranemaan vai tarvitaanko antibiootteja tms. Treenitaukoahan tämä taas tarkoittaa Huippaselle. Joten esimerkiksi perjantaina olevaan Teemu Linnan yksityistunnille Huita lähtee tuuraamaan Chad. Hui taitaa olla mielissään… noh täytyy keksiä sille jotain kotipuuhastelua.
Sitten yllättävämpiin uutisiin 😉
Kävin keskiviikkona hakemassa Oulusta 1,5 vuotiaan shelttiherran meille koeajalle. Sattumien kautta löytyi sellainen nuori herra joka kuulosaa kaikinpuolin varsin mukavalle kaverille ja josta voisin saada sen mun kaipaaman ”pienen harrastuskoiran”. Mediksi Lenni Lemmikkiä on arveltu, mutta kun sitä olen tossa katsellut niin olen pohtinut että se saattaa olla vaikka minikin. Lennillä on taustalla hieman agilityn alkeitakin joten ihan nollatilanteesta sen kanssa ei tarvitse lähteä, vaikkakin taidetaan me kuitenkin käydä läpi noita perusasioita paljonkin. Kovasti toivon että Huin ja Lennin kemiat osuvat kohdalleen ja ”Lemmikistä” olisi minulle aksakaveriksi. Varsin mukavanluonteinen sheltti poika se tuntuu olevan: avoin, sosiaalinen ja luottavainen.
… tai ainakin PITI olla. Pitkästä aikaa olisin päässyt mukaan BAT viikkotreeneihimme. Mutta sitten minulle käykin nolosti ja nukahdan päivätreenien, työpalaverien päätteeksi sohvalle ja herään siihen aikaan kun pitäisi olla jo hikihatussa kirmaamassa Ojangossa. 😦 Chadin treenit jäivät näin ollen väliin. Mutta Huin kanssa käytiin päiväsaikaan treenaamassa Ojangossa ja tehtiin jälleen kerran Ann Croftin suunnittelmaa rataa, tosin tällä kertaa tein siihen pienoisia muutoksia (mm. lisäsin kepit viimeiseksi esteeksi).
Alku sujui tosi makeesti. Ehkä mä voisin alkaa luottamaan Huin taitoihin noissa kuvioissa jo kisatilanteissakin. Toivottavasti! Ylpeä olen myös siitä että ehdin päällejuoksuihin putken jälkeen. 360-käännös tökki jälleen. Perkele kun jään pyllistelemään aina paikoilleni. Sivuttaiset käännökset (serpentiini, päällejuoksu) olivat hyviä ja tiukkoja. Valssit suoraan sanottuna paskoja, takaaleikkaus levähti… mutta kivaa oli 🙂 Ja sit vaan sunnuntaina kisaamaan Ojankoon HSKHn kisoihin jossa on tuomarina Henri Luomala. Eli ei ihan helpoimpia ratoja tiedossa, mutta ehkä hyväkin niin. Joku ykkösten suoratykitys voisi olla huonompi vaihtoehto. Josko me nyt vihdoin saataisiin se vika LUVA???
Tässä treenissä tuli esille myös yksi ”ajatus” meidän murheenkryyniin: päällejuoksuihin. Mutta ennen kuin siitä puhun sen enempää, mun täytyy testata sitä vapaatreeneissä uudelleen. Mutta päivän treenit vähän antoi vihjettä, että oletukseni voisi osua oikeaan… eli miten kertoa ennakkoon jo tulevasta takaakierrosta (ts. suunnanvaihdosta). Mutta palataan tähän uudemman kerran, jahka olen ehtinyt käymään ajatuksen läpi kentälläkin 🙂
Teen pari kertaa vuodessa, lähinnä kasvateilleni ja lähimmille ystävilleni ketunhäntäleluja. Häntien kahvamateriaalina on joko fleece tai ”reppunaru”. Hännät on aikoinaan kehitetty borderterriereille joten ne kestävät erittäin hyvin vetämistä, mutta ne eivät kestä ns. nyppimistä. Eli lelua ei saa jättää koiralle yksinään nypittäväksi/jyystettäväksi. Tokihan nämäkin ajankuluessa rikkoutuvat, karvat häviävät ja leluista tulee ”raiskatun” näköisiä. Mutta käyttäjien palautteen mukaan nämä ovat olleet yhdet kestävimmistä ”markkinoilla olevista”. Lisäksi lelut kuivuvat nopeasti ja ne on helppo ravistaa treenin jälkeen puhtaaksi esim hiekasta.
Lelusatsistani jäi tällä kertaa jokunen lelu ylimääräiseksi ja ne etsivät uusia koteja. Jos siis olet kiinnostunut ketunhäntälelusta niin laita viesiä: treenikaverit@gmail.com
Lelujen hinta on 10 eur (sis. postimaksun)
Lähdettiin extempore torstai-perjantai välisenä yönä treenaamaan. Olin hallilla hieman kymmenen jälkeen ja lähdettiin kotia puolenyön jälkeen. Sai rauhassa treenata. Treenisuunnitelman olinkin tehnyt jo edellisten treenien jälkeen valmiiksi ja tarkoitus oli kerrata käden etäisyyden merkitystä. Aloin rakentamaan vaan rataani hieman typerään paikkaan kentällä joten ihan sellaisenaan en sitä saanut toteutettua, mutta pienellä soveltamisella saatiin ihan kelvokas treenipohja aikaseksi.
Kädenetäisyyttä olikin hyvä kerrata, sillä Huilla meni aina tovi ennen kuin se reagoi käden laskuun. Eli uusi sessio tätä treeniä tiedossa lähiaikoina. Käden treenaamisen jälkeen siirryttiin käännösharjoitteluun jossa käden etäisyyttä tuli lukea esteen ohituksessa. Alkuun Hui paukkasi iloisesti ”keskihypylle” joka juurikin piti ohittaa, mutta parin toiston jälkeen asia valkeni ja ohitukset sujui ihan mallikkaasti. Harjoiteltiin ihan peruskäännöksiä: valssia (merkkauksella), jaakotusta ja jenkkikäännöstä. Jenkin kanssa on selvästi asiat palautumassa mieleen. Enää ei losauteta viiden metrin päähän esteestä vaan nykyisin päästään jo 1-2 metrin käännöksiin 😀 Eli tekemistä siis riittää vielä. Merkkaus-poistuminen sujui pääasiassa hyvin, kaikissa ohjauksissa. Takaakierrossa olin ahterini kanssa siivekkeen edessä, joten siksi osa takaakierroista jäi huonoiksi. Tästä jaksan aina paasata koulutettavilleni, mutta kun muistaisin sen itsekin. Eli takaakierrossa ”suojele rimaa” -mielikuva.
Lopuksi tehtiin muutama kerta Teemun antamaa kotiläksyä: kiihdytä-Jarruta. Tähän laskin rimat reilusti alas.
Chad teki kaikki muut treenit kuin Huikin, paitsi viimeistä kiihdytä-jarruta-treeniä. Mutta koska videosta tuli jo näin karsittuna kohtuullisen pitkä niin karsin Chadin suorituksia veke. Sillä pääasiassa treenit meni hyvin. Nää on sellaista tuttua huttua sille ja se on edelleen niissä aika varma.
Pitkän tauon jälkeen vapaatreeniä. Treenilistalla on kyllä paljon asioita, mutta nyt jostain syystä ”asioista otteen ottaminen” on vähän lepsua. Tämän päivän vapaatreeneissä keskityttiin keppeihin ja niiden hakemiseen. Huin viime kisoissa nimenomaan keppien sisäänmenot ovat aiheuttaneet ongelmia, joten halusin vahvistaa itsenäistä sisäänmenoa ja keppien hakemista. Joten laitoin kepit kentän toiseen päähän ja sieltä suoran kautta lähetyksiä umpikulmaan. Jos taas olisi ollut järkevä olisi tehnyt saman avokulman kanssa. Mutta eipä tullut kentällä mieleen.
Lisäksi sitten tehtiin vähän perustreeniä takaaleikkausten ja valssien kanssa. Käännökset oli tällä kertaa Huilla HÄVYTTÖMÄN laveat. Tosin osasyynä varmasti oli into. Hui oli kovin, kovin innoissaan kun pääsi vihdoinkin treenaamaan. 🙂 Chad on luottopakki, nämä harjoitukset oli sille vain vanhojen taitojen kertailua, mukavaa fiilistelyä. Tosin en oikeastaan tiedä enää asiaa missä Chad varsinaisesti tarvitsi uutta oppia. Toki kaikkea joutuu aina vahvistamaan, ylläpitämään ja tekemään sellaista ”säillyttävää treeniä”, mutta se on aika luotettava asioiden kanssa: mikä on opittu, on opittu. Hui taas ei niin luotettava 😀 Ainoa asia missä Chadin kanssa käännetään vähän kättä on paikalla olo. Siihen keskitymme sen kanssa seuraavassa vapaatreenissä kunnolla.
Alla on seuraavan vapaatreenin pohjapiirustus. Arvaatko mistä on kyse?
Käytiin Huin kanssa juoksemassa kaksi kisarataa lauantaina Vuokkosilla. Molemmilla radoilla epäonneksemme koitui kepit joiden sisäänmenoa Hui ei mukamas millään hanskannut. Se on kuitenkin ollut kohtuuvarma noissa sisäänmenoissa eikä sisäänmenot nyt olleet niin vaikeita että niissä kauheesti olisi ollut ”pähkimistä” nuorelle miehelle. Luulenkin että Hui on onnistunut saamaan itsensä jumiin tässä talven liukkailla. Sillä ainakin Vuokkoset Hallin pihamaa on täyttä jäätä. Ja tuo karvapää ei mitenkään ”rauhallisesti” koskaa käyttäydy hallin pihamaalla. Vaan raamit kaulassa painellaan kohti hallia ja ovista sisään. Onneksi meillä onkin jo tiistaille varattuna fyssarikäynti. Josko sitten ensi viikonloppuna ne sisäänmenotkin taittuisi paremmin. Täytynee varmaan yrittää esim perjantaina käydä vähän tekemässä keppitreeniä kisojen alle. Alkuviikkohan me tullaan lepäilemään ja torstaina on jälleen Teemu Linnan treenit.
Keskiviikkona käytiin poikien kanssa vapaatreenaamassa. Tosin tällä kertaa keskityttiin enemmän ulkoiluun kuin agilityyn, syystä että ohjaaja on ollut pari päivää polttamatta ja täytyy tunnustaa että en ole tällä hetkellä ihan penaalin terävin kynä. Fyysisiä vieroitusoireita en kärsi, mutta sellaista outoa hajamielisyyttä, ajatusten karkailua ja tarkkaavaisuuden puutetta huomaan olevan ilmassa. Joten hallilla tehtiin vain käännösharjoittelua yhdellä hypyllä ja hieman keinun vauhtiharjoittelua.
Täytyy toivoa että pääkoppa palautuu ennen lauantain kisoja Huin kanssa. Fyysinen jaksaminen pitäisi olla jo ihan eritasolla, ainakin eilen tuli juostua yhtäjaksoisesti 20 min, eikä edes lenkin päätteeksi koittanut kuolema, kuten yleensä…
Sunnuntai-illan ratoksi hallille vapaatreenaamaan. Viime treeneistä olikin ehtinyt vierähtää tovi (10 päivää) joten valitsin treeniksi Distance treenit jossa pojat saavat tykittää ja purkaa energioitaan. Radalla oli myös muutama helppo käännös Huita varten, itsenäisiä keppejä ja ohjaajalle muutama rytmimuutos. Innoittajana rataan toimi tämä video
Ollaan Huin kanssa nyt viime päivinä kertailtu päivittäin keittiössä keittiöjakkaran avulla poispäinkäännöstä vs. takaakiertoa. Sekä ohjaajasta poispäinkääntymistä suullisella käskyllä. Koska olen huomannut viime treenien aikana että Huilla on selvästi ongelmia vasemmalla kädellä tehdyissä tekniikoissa. Oikealla kädellä tehtynä lähes kaikki tekniikat sujuu, mutta vasemmalla kädellä ei välttämättä ollenkaan. Tuoreita videoita ei ole, mutta tässä yksi aikaisempi video kun Hui harjoitteli poispäinkäännöstä vs. takaakiertoa.
Ohjaajasta poispäinkääntyminen on muutenkin ollut vasta ”alkuasteella” joten sen vahvistaminen molempiin suuntiin on ihan tarpeellista, jotta siitä jonakin päivänä tulisi ihan kisaluotettava liike. Ja liikkeen haluaisin puhtaasti toimivan suullisella käskyllä, jotta voin antaa sen vaikka puomin toisesta päästä toisessa päässä olevalle koiralle. Sama juttu, tästäkään ei ole tuoretta videota olemassa, mutta tässä yksi vanhempi video jossa harjoitellaan ko. asiaa ensimmäisen kerran. Ohjaajasta poispäinkääntymistä pääasiassa on tarkoitus tulevaisuudessa käyttää nimenomaan kontaktiesteillä. Jolloin tältä se näyttäisi radalla
Sitten vielä terminologiaa tästä aiheesta.
Ohjaajasta poispäinkääntyminen
Koira kääntyy siis ohjaajasta oikealle tai vasemmalle päin. Koira kääntyy sinne puolelle kummalla puolella se on ohjaaja. Jos koira on siis oikealla puolella, kääntyy koira oikealle. Jos koira on vasemmalla puolella, kääntyy koira vasemmalle
Poispäinkäännös
Koira leikkaa ohjaajan edestä ja kiertää edessä olevan esteen, palaten ohjaajan luo. Ja itse käytän poispäinkäännöstä vain ja ainoastaan takaakiertoihin.
Hallilla tuli varsin pikainen käynti, kun hallilla oli jälleen paljon porukka paikalla. En sano että treenaamassa, vaan paikalla. Sillä osa tuolla hallilla kävijöistä on ”ihmeellisiä lorvioita”. He lähinnä oleskelevat hallissa, kentillä. Sen erikoisemmin treenaamatta. Ko. käytökseen myös liittyy se että nämä lorvijat usein keskustelee kentän reunojen yli toisella kentällä olevien kanssa. Koirat saattavat leikkiä kentällä ihan omia aikojaan, tai niille saatetaan heitellä palloa keskustelun lomassa. Itse en ymmärrä tällaista toimintaa ollenkaan. En ensinnäkään muiden hallikäyttäjien kannalta, mutta en myöskään koirien kannalta. Millaista toimintaa tämä tukee koiralle? Se että kentällä voi myös itse viihdyttää itse itseään? Kenttä ei olekaan työpaikka vaan se on ”hoplop”? Omilleni en salli ollenkaan kentällä ns. ohjaaja passiivista toimintaa, jolloin koirat viipottelevat yksinään ilman ohjausta. Joko koirien tulee olla paikoillaan, palkkauksessa tai aktiivisessa leikissä/treenissä. Mutta se siitä. Jokainen toki treenaa omalla tavallaan. Itse suosin tehokasta treenaamista. Tehdään sitä mitä on suunniteltu. Treenit siis aina suunnitellaan etukäteen. Ja kun on tehty poistutaan lenkille, kotia tai ainakin ulos hallista/kentältä.
Itselläni oli alkuperäinen suunnitelma treenata Huin käännöksiä pienellä radalla, jossa suunnanmuutokset olisi voinut tehdä valssilla, takaaleikkauksilla tai persjätöillä. Lisäksi treeniin kuului irtoaminen ja ohjaajan seuraaminen.
Mutta hallivaraustilanteen takia jouduin typistämään Huin treenejä merkittävästi. Tein vain kahdesta ”ympyrästä” koostuvan pyörityksen jossa päästiin alkuperäisen ajatuksen pyöritystä tekemään. Vauhti ei kasvanut pienellä radalla korkeaksi, mutta ehkä se olikin vain hyvä. Hui keskittyi mielestäni hyvin käännöksiin, sen linjat olivat selvästi paremmat kuin aikaisemmin: hypyn siivekkeen reunasta kohti seuraavan hypyn, samanpuoleisen siivekkeen reunaa. Eli ei tullut juurikaan hyppyjen ristiin ponnistamista. Aloitin harjoituksen matalilla rimoilla ja nostin harjoituksen puolessa välissä osan rimoista 50 cm:n korkeuteen. Lisäksi tehtiin muutama takaaleikkaus ja merkkauskäännös harjoitus. Varsin hyviä käännöksiä. Eli olin itse harjoitukseen ja sen sujumiseen tyytyväinen, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan se ei ihan mennykkään. Ehkä ensi kerralla saadan tehtyä koko alkuperäinen harjoitus, jolloin myös vauhti tulee kasvamaan. Katsotaan sitten miten käännösten käy.
Huin taipumisharjoitukset jatkuivat tänään hyppytekniikan voimin. Samalla Chadkin pääsi kertailemaan taitojaan. Selkeästi kyllä huomasi että pojilla on varsin mojovakin ero näissä taidoissa. Hui joutui toteamaan että vauhdilla ei selviäkään kaikesta 🙂
Tehtiin neljä eri harjoitusta, joista kolme koski taipumista ja neljäs oli perus grid. Gridiä ei ole videolla.
Lähdin lauantai-iltaa viettämään Chadin ja Huin kanssa. Chadille olin ottanut mukaan Ann Croftin tekemän pienen radan jossa kikkana oli ennen kaikkea keppivienti. Tein sen Chadin kanssa sylkkärillä. Muutenkin Chadin kanssa on niin helppoa nykyisin tehdä rataa, se toimii kuin ajatus. Ei tarvitse pinnistella tai puristaa. Koira kulkee ja vieläpä sinne minne sen ajattelen menevänkin. Ihana tunne. Oikein odotan ensi viikonlopun kisoja sen kanssa. Ehkä me sitten pudotaan taas maanpinnalle? Ehkä?
Huin kanssa tehtiin kerran ko rata ja totesin että on ihan oikein että nyt sen kanssa keskitytään vain käännösharjoitteluun. Kävimme nimittäin perjantaina Teemu Linnan yksityistunnilla ja tarkoitus oli saada kotiläksyjä kääntymisen opetteluun Huille. Sessiomme kesti pari tuntia ja sitä meidän kanssa oli jakamassa kaksi muutakin koirakkoa. Oli hyvät treenit ja taskussa on nyt parit perusharjoituskset kääntyilyyn ja ”ohjaaajan” seuraamiseen. 🙂 Saamiamme kotiläksyjä on nyt tarkoitus tehdä seuraaviin kisoihin asti ja niiden lisäksi on tarkoitus tehdä myös hyppytekniikkaa varsinkin kääntymisharjoituksia. Jos vaikka siten saisimme noi kurvit kuriin.
Lähdin Chadin ja Huin kanssa kolmistaan vain hallille. Tarkoitus oli tehdä kanadalaisen kouluttajan, Ann Croftin suunnittelemaan treeniä, joka koostui vain Hypyistä ja yhdestä putkesta. Mukavan helppo rataharjoitus rakentaa yksinäänkin. Mukana oli suomalaisille tuntemattomampi ”kaksi hyppyä yhdessä” kuvio, joka ei tuottanut Huille ongelmia, mutta Chad tuppasi lukemaan sen serpentiininä kun tultiin takaisin päin.
Ihan hauska harjoitus ja meille hyvää kääntyilyharjoittelua.
Keskiviikon aamupäivän kunniaksi lähdettiin jälleen vapaatreenaamaan kolmen koplan kanssa. Isoille pojille olin jo aikaisemmin viikolla tehnyt treenisuunnitelman jossa oli Anne Saviojan kisaradan alkupätkä, joka meillä BATn kisoissa meni ihan plörinäksi ja halusin testata sitä uudemman kerran. Suurin osa kun kisaajista meni kolmos hypyn taakse valssamaan ja itse en nähnyt siinä mitään järkeä. Halusin kokeilla oliko oma suunnitelma toimiva.
Sen verran eroa suunnitelman ja toteutuksen välille tuli että keppien jälkeistä hyppyä en saanut keppien jälkeen suoraan sijoitettua vaan se meni sivuun ja siitä jatkettiin suoraan putkeen ja A:lle jolle lopetettiin rata. Eli ei tultu takaisin kepeille. Näin ollen jenkkikäännös jäi harjoittelematta.
Treenin aikana taas totesi miten ihanan helppoa Chadin kanssa tekeminen on tänä päivänä. Se toimii kuin ajatus, ei tarvitse pinnistellä tai jännittää. Ei ole kiire tai paniikkia. Luotto toimii molemmin puolin. Oikeen odotan maaliskuun kisoja sen kanssa. Huille harjoitus oli varsin hyvä, sillä kolmos hyppy levähti useamman kerran aivan liian pitkäksi, neloshyppy myös. Mutta toistojen jälkeen kummankin hypyn kaarteet alkoivat hioutua. Ei vielä toki samalle tasolle kuin Chadillä.
Treenisession kruunasi pitkä jäähylenkki lumisessa metsässä. Kotia tultua pojat olivat tyytyväisiä ja painuivat suoraan punkkaan, kun minä palasin takaisin töitteni ääreen.
Vapaatreeneihimme saimme tänään seuraa, joten päätin että tehdään tänään Väkkärälle (Väinö) lähtötilannearvio, kuinka kovaa herra luppakorva painelee menemään. Matkaksi otettiin 15 metriä (mitattu ihan jalkamääräisesti). Lähtönä on videolla näkyvä ensimmäinen hyppy ja maalina on vika hyppy. Vauhtia otettiin noin 5 metriä ennen ensimmäistä hyppyä ja matka jatkui vikan hypyn takana olevalle putkelle (tai targetille putken juurella). Tein saman testin myös isojen poikien kanssa. Ainoastaan jäi harmittamaan että en tajunnut tehdä samaa testiä hyppyjen kanssa isoille pojille, niin että rimat olisi olleet maksikorkeudessa. Noh täytyy joskus tehdä sekin vielä, ehkä sitten parin kuukauden päästä kun on Väkkärän uudelleen arviointi?
Se ei ollut yllätys että Hui pisteli tuon matkan reippaiten. Sen etenemä oli 13,4 m/s (keskiaika suoritukselle oli 1:12 sek) Toki se teki vain kolme toistoa. Chad teki neljä toistoa ja sen etenemä oli 13 m/s (keskiaika 1:15 sek). Väkkärä kuitenkin yllätti ja sen etenemä ”kuivalla maalla” oli peräti 12 sek m/s (1:25 sek).
Joskus joku on sanonut, että se vauhti mitä koira juoksee suoraan olisi saatavissa myös radalle. Tosiasiassa en kuitenkaan ole nähnyt koskaan kisoissa kovinkaan montaa yli 6 m/s vauhteja. Eiköhän ne nopeimmatkin taida olla alle 6? 5 m/s vauhtia pidän itse jo kovana etenemänä. Ja kaikki mikä menee yli viiden on plussaa, superia! Mutta kyllä sen verran yllytyshullu mä taidan olla että noiden tulosten perusteella laitan Huille esimerkiksi tavoitteeksi saavuttaa hyppäriradalla 6 m/s vauhdin. Chad on kerran jo pistellyt kisoissa reilua 5 m/s. Hui on ollut jo hyvin, hyvin lähellä ja viikonlopun kisoissakin se olisi hyppärillä luultavasti ylittänyt viitosen jos ohjaaja ei olisi töpeksinyt.
Ja sitten toki se itse video 🙂
Noiden etenemätarkastelujen lisäksi Väinö teki vain putkea ja isot pojat serpentiini-välistävetoerottelua. Huille vasemmalla kädellä tehtynä välistäveto ei onnistu edelleenkään juuri ollenkaan. Jännä juttu! Se kaipaa siis paljon treeniä siltä osin.
Seuraavat vapaatreenit toivottavasti on jo keskiviikkona ja silloin olisi tarkoitus tehdä isojen poikien kanssa pientä rataharjoitusta. Väkkärä saa tehdä edelleen tuttuja suoriaan ja ehkä putkeakin 🙂
Torstain vapaatreeneihin lähin vähän ”soitellen” sotaan. Olin listannut edellisenä päivänä ylös asioita mitä Huin kanssa tarttisi vahvistaa. Chad on sen verran valmis, että se saa aina tyytyä samoihin treeneihin Huin kanssa ja saa sitä kautta vahvistusta 🙂 Perusasioitahan ei koskaan voi treenata itseasiassa liikaa. Ja jopa maailmanhuiput ovat sanoneet jossain haastattelussa/jutussa että heidän treenaamisestaan 80% (noh anyway suurin osa) on ihan perusasioiden tekemistä. Chad on nyt tässä vaiheessa, se pitää yllä ja vahvistaa osaamiaan asioitaan. Että niistä tulee entistä automaattisempia ja luotettavampia. Hui opettelee vielä joitain asioita ja tarvitsee paljon vahvistusta/tukea oppimiinsa asioihin. Eli siinä mielessä on ihan oppimisesta vielä kyse ja myös opittujen asioiden yleistämisestä erilaisiin tilanteisiin. Paljon on ihan puhtaasti vielä sellaisia asioita Huilla joita en voi sanoa sen osaavan. Se taitaa asioista alkeet, mutta ei osaa asiaa. Osaaminen kuitenkin vaatii jo ”hienompaa” taitavuutta ja asioiden monipuolista hallintaa.
Huin treenilistalle kirjoittamani asiat olivat siis:
Hypyn pyöreys
Rengas
Keppien sisäänmenot
Jenkkikäännös eli ns. ”Ota”
Olkapääkäännös putkilla
Takaakierto
Poispäinkäännös
Välistävedot
Kaikkea noita ei tokikaan kerralla voida treenata, mutta lähdin hallille vain tuo lista mukanani. Sen tarkemmin treenejä miettimättä. Mikä sinällään oli virhe. Koen että treenit tulisi aina suunnitella tarkemmalla tasolla. Ja nyt kun en sitä tehnyt niin jäi jotenkin tunne että treenattiin ”puolivaloilla”.
Treenimme sisälsi noista asioista:
Keppien sisäänmenoja (yhdestä kulmasta)
Poispäinkäännös
Rengas
Näiden lisäksi tein Huin kanssa vielä parit vauhtivedot puomille. Chad teki noista poispäinkäännöksen, puomin ja kepit.
Ensi viikon vapaatreeneihin teen kyllä kunnollisen treenisuunnitelman!
Käyttiin sitten sunnuntain ratoksi Huin kanssa koheltamassa parit kisaradat Vuokkosilla 3.2.2013. Ensimmäinen rata kaatui putken väärään päähän. EN tajua miksi en alkanut käskyttämään putkea riittävän aikaisin, jotta Hui olisi vaan ”ampunut” suoraan edessään olevaan putkeen. PLÄÄH! Mutta positiivista tällä ensimmäisellä radalla oli että kaikki putki- ja pussijarrut toimivat todella hyvin.
Toinen rata oli kokonaisuudessaan vielä parempaa menoa kuin ensimmäinen, mutta harmittavasti Hui reagoikin hyvin käännösmerkkiini ja tuli yhden hypyn ohi. Mutta toisaalta olen tyytyväinen tuohon virheeseen. Se kertoo vain että Hui reagoi eikä vaan ammu eteenpäin pää punasena. Nyt on vaan löydettävä tasapaino käskyjen ajoituksen kanssa. 2-radan loppu: puomi-putki kuvio onnistui niin kuin sen ajattelinkin/toivoinkin onnistuvan. Se oli mielestäni hieno.
Kolmas rata oli kaoottinen joten tultiin kesken pois ja sen videointi on sensuroitu 😀
Mutta sinällään olen tyytyväinen ratoihimme. Kokonaisuutena paketti on meillä tällä hetkellä kohtuu hyvin kasassa. Mitään suurempaa, megaloonista ongelmaa meillä ei ole. Keppien hakeminen ja rengas ovat esteistä ne heikoimmat. Mutta rimat pysyvät, kontaktit toimivat ja Hui lukee hyvin rataa ja myös ohjausta. Se ei sinkoile ihan minne sattuu, vaikkakaan en aina ehdi juoksemaan ihan sen vauhdissa 🙂
Iltapäivällä kävin vielä juoksemassa yhden medi2 luokan radan ”oppilaani” Lilon kansa. Lilon ohjaaja/omistaja Leena oli pyytänyt että voisin kisata Lilon kanssa kerran. Ja otettiin sitten nämä BATn kisat tuoksi kerraksi. Hieman ”äiti-ikävä” iski Lilolle radalla. Sillä siellä ei annettu minun kanssani kaikkea vauhdin suhteen. Vasta radan lopussa alkoi vauhtia löytyä 🙂
Seuraavat kisat Huin kanssa onkin sitten ensi viikonloppuna, lauantaina, Vuokkosilla.
Tänään mentiin vapaatreeneissä ohjaajan mukavuusalueen ulkopuolelle. Edessä oli rata jonka toki olisi voinut viedä valssaten, takaaleikaten tai persjätöillä. Valitsin sokkarit, koska niitä teen vähiten.
Mutta voi sitä tunnetta kun luulet juoksevasi kuin tuulispää… sitten tulet kotiin, avaat koneen ja katsot päivän treenivideot. Näet ruudulla epämääräisesti taapertavan ja eteenpäin töpöttävän ohjaajan. Kysyt: kuka toi on? Missä se tuulispäänä eteenpäin, suoraan etenevä ohjaaja on? Se jonka ”luulin tuntevani radalla”…
Ehkä mä jonakin päivänä juoksen rennosti, tyylikkäästi ja sulavasti. Ja suoraankin vielä. Se päivä ei kuitenkaan vielä ollut tänään.
Olen pari päivää selvästi kärsinyt kaamosväsymyksen oireista: väsyttää, päätä särkee, mikään ei huvita. Fiilis on ollut kuin tämä
Joten nyt tarvittiin aurinkoterapiaa. Lähdettiin poikien kanssa Ojankoon. Ensisijaisesti ulkoilemaan ja hakemaan D-vitamiinipistosta. Käveltiin ennen hallille menoa vajaa tunti. Käytiin tutkimassa läheisiä peltoja, kokeiltiin umpihankitarpomista ja heiteltiin lumipalloja. Aurinko porotti välillä ja välillä meni vähän pilveen. Ei haitannut.
Lenkin jälkeen käytiin pikaisesti hallilla. Radan rakennuksineen taidettiin olla sellainen 30 min sisällä. Haettiin jälleen Huille hyppyihin pyöreyttä, tällä kertaa valssissa. Ko. pätkässä oli mukana myös ”loppusuora” irrottelu. Lopuksi kerrattiin hyppysuoralla poispäinkäännöstä.
Hallista ulostultuamme aurinko paistoi oikein makoisesti, siniseltä taivaalta, joten päätettiin tehdä uusi lenkki. Jälleen kierrettiin peltoja ympäri ja pojat saivat juosta kunnolla. Paikoitellen hanki kantoi niitä hyvin, mutta toisinaan ei. 😉 Kivaa oli. Väsymys ja pääsärky hävisi. Aurinko teki tehtävänsä
Lähdin sunnuntaina yhdeksän jälkeen illalla poikien kanssa hallille. Tarkoituksena oli tehdä pitkästä aikaa irtoamis- ja distancetreeniä. Lisäsin mukaan vielä putki-kontaktierottelun. Treenissä oli samalla tarkoitus kerrata itsenäisiä kontaktisuorituksia. Eli vaikka pidettiin pääasiassa hauskaa, niin treenissä oli kuitenkin monia hyödyllisiä elementtejä mukana:
Vahvistaa irtoamista
Vahvistaa rintamasuunnan lukua
Vahvistaa estehakuisuutta
Kontaktilta eteenpäin irtoaminen, vaikka ohjaaja ei ole vieressä
Kerrata putki-kontaktierottelu ja vahvistaa niiden sanallista erottelua
Kerrata olkapääkäännös ja vahvistaa sitä kauempaa tehtynä
Pojilla oli hauskaa ja samalla treeni meni kuntopiiristä kun saivat juosta kumpikin melkein 10 min. Hyvin nukkuivat yön 🙂
Chad kävi perjantaina 18.1.2013 fyssarilla. Kävimme tällä kertaa Riinan luona Porvoossa. Yleensä olemme käyneet aina Riinan luona Hyvinkäällä, mutta nyt kun käytiin Porvoon puolella niin aattelin että samalla reissulla voin sitten käydä Huin kanssa treenaamassa hallilla. Näin tehtiin. Chad luonnollisestkaan fyssarikäyntinsä jälkeen ei päässyt treenaamaan vaan se joutui odottelmaan BOTinsa kanssa meitä. Sen takia tehtiin Huin kanssa varsin ripeät ja lyhyet treenit: 20 min jossa ehdittiin aloittamaan hyppyjen pyöreyden hakemista ”ponnistusmerkin” avulla sekä pujotteluvarmuutta vahvistavia häiriöharjoituksia. Pujotteluhäiriötä tein lähinnä Huin takana, joten seuraavalla kerralla täytyy antaa häiriötä etupuolella. Sellainen kutina olisi että se saattaa olla vaikeampaa Huille kuin nuo takana tehdyt häiriöt.
Chad juoksi oman osuutensa BATn viikkotreeneissä. Treenejä oli tullut pitämään seuran oma jäsen; Anna Silvan. Annalla oli varsin kimurantti rata, joka itsestäni tuntui meille jopa turhan vaikealle. Olin tyytyväinen päätökseeni, että en ottanut ko. kerralle Huille tuurauspaikkaa. Lähinnä sen takia kun meidän täytyisi nyt työskennellä noiden Huin hyppyjen kanssa. Mutta siitä lisää muutama rivi myöhemmin…
Annan radalla oli kuitenkin yksi kohta joka on piirrettynä alla.
Radalla tultiin puomin takana olevasta U-putkesta ja puomin jälkeen koira piti saada puomin alastulon alla olevaan putkeen, josta matka jatkui jälleen ”toiseen suuntaan”. Jos omaisin nopeat jalat tai hitaammat koirat ehtisin juoksemaan puomin päähän ennen koiraa, mutta poikieni kanssa se ei ole mahdollista, ja hyvä niin. Joten mietin pitkään miten ko. kohdan veisin. Siinä kun juteltiin Annan kanssa tulin maininneeksi, että olen alustavasti opettanut pojille ohjaajasta poispäinkääntymistä suullisella käskyllä, mutta en usko että se vielä toimii kun sitä ei ole kovin paljon harjoiteltu ja viimeksi olemme sitä tehneet viime vuoden keväällä. Mutta ajattelin että kokeillaan Chadin kanssa. Kokeilimme ensin paikoiltaan, hieman Chad empi ekoilla toistoilla, mutta yllättävän nopeasti se alkoi muistamaan aiheen. Olin yllättynyt ja sanoinkin Annalle, että Hui tuskin tähän olisi kyennyt.
Treenit loppuivat ja hain Huin autosta vielä vapaatreenaamaan. Minun oli tarkoitus alkaa työskentelemään hyppyjen pyöreyden kanssa, mutta ennen sitä oli ihan pakko kokeilla, että mites Hui. Muistaisikohan se vielä ohjaajasta poispäinkääntymistä suullisella käskyllä eli ns. ”Vex”-käskyä. Pikkumies vei taas ohjaajaa 6-0 muistamalla hienosti ja tekemällä hyvin itsevarmasti käännöksiä puomilta putkeen. Vaikka putki oli kauempana kuin silloin kun me sitä olimme harjoitelleet.
Aika jäätävä tunne, kun näkee koiransa tekevän jotain sellaista, mitä ei uskonut sen osaavan, kun harjoittelukertoja on kuitenkin ollut esteillä takana vain pari ja viime treeneistä on kulunut melkein vuosi.
Hassua sinänsä koska olin juuri muutama päivä sitten ajatellut tätä, että pitäisi jossain vaiheessa taas ottaa tuo työnalle ja olin hieman jopa ajatellut että tekisin ensin jälleen kotiharjoitteita aiheesta ja sitten kokeiltaisiin vasta esteillä. Vauhtia tuohon saa tulla vielä paljon lisää, mutta varsin hyvällä pohjalla tuo tuntuisi olevan, joten hätätilassa sitä voi kokeilla kisoissakin 🙂
Tämän jälkeen tehtiinkin Huin kanssa vain pikkasen hyppyjen pyöreyskartoitusta. Eli se ongelma, mistä kerroinkin Katjan kurssilla tulleen selkeesti esille. En jaksanut tehdä isompia harjoitteita, mutta hieman halusin kartoittaa että mikä vaikutus riman korkeudella on hypyn pyöreyteen.
Tein samaa harjoitusta kahdella hypyllä josta ensin rima oli 40 cm:ssä, sitten 50 cm:ssä ja lopuksi 60 cm:ssä. Aina kun Hui menee ”kuvasta” pois niin se on hypännyt liian ristiin. 40 cm:ssä pysyi koko ajan ruudussa. Jo 50 cm:ssa se tuppasi menemään ristiin. Eli hyppykorkeudella tuntuisi olevan vaikutusta. Tästä jatketaan sitten jatkossa harjoitteita, että saataisiin hypyt pyöreämmäksi. Esimerkkitilanteessamme kun matka jatkuisi suoraan niin olisi ideaalisempaa että Hui laskeutuisi riman keskiosan tasolle tai jopa hieman ensimmäisen siivekkeeseen päin. Mutta nyt se laskeutuu useimmiten niin että nenä osoittaa ”riman suuntaisesti” sivulle.
Tänään oli vuorossa BATn kurssi, jonka tuli vetämään seuran oma jäsen: Katja Alalauri. Kurssilla tuli selvästi esille se meidän tämän hetken heikkous: kääntymisten pyöreys
Eli Hui hyppää useimmat kääntyvät hypyt ”ristiin” eli siivekkeestä siivekkeeseen, riman poikki kun sen toisinaan olisi edukkaampaa hypätä ”pyöreästi” kääntyen joko ensimmäisen siivekkeen vierestä tai viimeistään keskeltä rimaa. Tämä ongelma on ollut tiedossa pitkään. Ja se aiheuttaa monia lisäongelmia, kuten valssien lukuongelman, valumista, väärien esteiden lukemista jne. Melkein kaikki tämän päivän ongelmat tavalla tai toisella nivoutui tähän ongelmaan.
Päivän kysymys kuuluu: miten pyöristää hyppy? Hui taitaa olla ”suoran toiminnan mies”: joko suoraan riman yli eteenpäin tai suoraan riman yli sivuttain. Ei pyöreitä muotoja.
Lauantai-illan ratoksi tehtiin pitkästä aikaa kotiharjoittelua kontaktilaudalla ja harjoiteltiin molempien poikien kanssa kontaktiasentoa seinää kohti. Aloittaessa lauta oli noin 60 cm:n päässä seinästä ja lopussa noin 30 cm:n päässä.
Keittiö ei vaan enää ole varsinkaan Huin kanssa kovin optimaallinnen treeniympäristö kun nuori kundi tuppaa kaahottamaan sen verran että välillä tosiaan mennään sananmukaisesti päin seiniä.
Tein molempien poikien kanssa 2 x 5 min ja samalla tuli vahvistettua treenin aikana sitä että olen itse laudan takana, sillä jos kontaktieste kisoissa on päin seinää niin tuskimpa sinne ohjaajan tarvitsee juosta, vaan sieltä sitten käännytään jonnekin suuntaan.
Vaikka koko treeni tuli videoitua niin en ottanut ko. treenivideolle jonka latasin youtubeen kuin pienen pätkän Huin treeneistä. Molemmista sessioista alkupätkä.
Aamupäivällä lähdin käymään pikaisesti hallilla, aikaa oli sen verran rajatusti käytössä että päädyin ottamaan mukaan vain Huin. Olin sunnitellut treenaavani keppejä ja kontakteja kohti seinää. Nykyisin varsinkin hallikisoissa tuomarit kun ovat alkaneet suosimaan keppejä kohti seinää tai jopa kontaktiesteitä kohti seinää niin näitä tarvitsee harjoitella. Ja hyvin huomasi Huissakin alkuun varsinkin epävarmuutta, että voiko tonne loppuun saakka mennä kun siellähän on vastassa seinä. Suoritukset kuitenkin parani toistojen myötä. Tarvitsee kuitenkin vielä vahvistusta, varsinkin kontakti että sinne mennään normaaliin tapaan, vaikka ohjaaja ei olisikaan mukana loppuun asti 🙂
Lähdin ensimmäisen kerran kisaamaan seurakavereiden seurana Eckeröön 4-6.1.2013.
Matka alkoi jo perjantai aamuna klo 05:00 kun aloitimme matkamme Keravalta, ensin kohti Vantaata ja sieltä kolmannen reissukaverin luokse Helsinkiin ja lopulta kohti Turkua ja Viking Linen satamaa. Laivamatka meni mukavasti ja Maarianhaminassa meitä oli vastassa aurinko ja kuiva keli. Lunta oli juuri nimeksi. Meri oli sula ja rannat vapaat jäistä. Ihan kuin olisi kevät.
Paikallisessa minimarketissa tankattuamme autoon tarvikkeita jääkaapin täyttämiseen ajelimme vuokraamallemme mökille Eckeröön, joka oli noin 20-30 km:n päässä kisapaikasta.
Lauantaina oli vastassa ensimmäiset kisat: Kummallakin pojalla kaksi starttia. Hui aloitti kisaurakan Esa Muotkan agilityradalla. Olin tutustunut rataan hyvin. Tiesin missä minun pitää olla ja milloin. Oma asenne oli hyvä. Hui oli hieman ”rauhattomalla” päällä: se piippasi ja tärisi taas ennen lähtöä. Rata ei ollut kaikkein helpoin ykkösluokan rata.
En muista radasta mitään, muuta kuin sen fiiliksen että nyt mennään ja kovaa. Hui tuntui olevan juuri ja juuri sormenpäiden varassa hallittavissa. Pienikin virheliike, väärä rintamansuunta niin sinne olisi mennyt, jonnekin, minne herra olisi arvellut radan jatkuvan. Pääsimme maaliin. Maalissa en tiennyt teimmekö nollan vai emme. Hetken aikaa kävelimme vain ympyrää, sillä adrenaliini taisi virrata molemmissa voimakkaana. Teimmekö sen? Lopulta tuloslistat niitattiin seinään. KYLLÄ! Nolla ja kohtuullisen hyvällä ajallakin pääsimme toiseksi.
”Jos laskin oikein niin Huin etenemä agiradalla oli 4,42 s/m. Ihanneajan alitimme -14,67 sekunnilla.”
Toiselle Huin agiradalle en saanut sitten omaa pääkopppaani täysin kasaan. Olin ajatellut tehdä lähdön samoin, kuin keskiviikkona harjoittelimme. Lähdössä oli hyppy ja sen jälkeen kepit. Keppien jälkeen oli pituus jonka jälkeen 90 käännös umpiputkeen. Olin ajatellut merkata kepit ja painua menemään. Mutta Hui menikin väärin sisään. Uudelleen yrityksessä se liukastui ja taittui vasta kakkosväliin. Kolmannella siis vasta oikein sisään. Lopuksi vielä teimme lentokeinun. Fiilis laski jo keppivirheen sattuessa. Joten oli ihan hyvä päästä radalta pois. Huin lauantain urakka oli tässä. Tuloksina siis toinen LUVA ja HYL.
Chadin vuoro. Chad aloitti Anne Saviojan radalla. Annella oli selvästi uusia visioita ratasuunnitteluun. Radan alku oli haastavin ja siinä moni hyllyttikin. Alku nimittäin oli suora jossa oli hyppy-pituus-keinu-rengas ja renkaan jälkeinen hyppy takaa. Päätin että minä ehdin juoksemaan suoran ja menemään työntämään Chadin takaakiertoon. Tiesin että siinä saattaa olla lentokeinun vaara, mutta jos jään odottamaan en ehdi. Riskillä siis liikkeelle. Mutta en ollut osannut ollenkaan ajatella että Chad tulisikin keinun alas puolesta välistä? MITÄ??? Noh vitonen siitä napsahti, mutta asenne pysyi kohdillaan. Hyvä rata muuten, olin aika tyytyväinen. Kepien jälkeiselle hypylle olisin voinut tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti saksalaisen, mutta meni se pyritykselläkin ok. Saimme kuitenkin tuloslappuun ja listaan jostain muualtakin toisen vitosen. Kukaan ei tosin keksinyt mistä se tuli. Eikä videoltakaan sitä näe että mistä se olisi tullut. Näin ollen kympillä taisimme olla 19.
Chadin toinenkin agirata oli tosi hyvä, ainoastaan kepeiltä herra varasti ennakoivasti putkeen, kutsuin takaisin ja otin kepit uudelleen. Mutta tuloksena siis HYL.
Illan suussa suuntasimme kohti mökkiä. Skumpan ja ruuan jälkeen silmäluomet painoikin jo sen verran että oli aika käydä nukkumaan. Aamulla kello kuitenkin soi heti seitsemältä, jotta ehdittäisiin siivota mökki ennen kisoihin lähtöä.
Vikana kisapäivänä olikin vain yksi rata Huilla edessä. Meni niin reisille kuin olla ja voi. Minulla oli radalla aivan väärä asenne Huin kanssa. Itselläni on selvästi vielä ”vientiongelmia” kun on kaksi hyvin erityyppistä koiraa kisaradoilla vietävänä. Vaikka ohjaukset ovat kohtuullisen samanlaisia, niin ohjaajan vire täytyy olla kummankin kanssa aivan eri. Chadin kanssa mun pitää olla ”kuin raivo ankka”, Huin kanssa taas ihan zen kuin buddhamunkki 🙂 Nyt Hui sai kokea myös raivoankka ohjausta ja se ei tosiaan sovi sille, sen vauhti hidastui ja siitä tuli jopa epävarma.
Kisojen jälkeen kohti kotia. Ensin takaisin Eckeröstä Maarianhaminaan. Laivalla Turkuun. Autolla ensin Helsinkiin, sitten Vantaalle ja lopulta Keravalla. Kello taisi olla 23:00 ja hieman päälle.
Aloitettiin uuden vuoden treenit perusasioiden kertauksella ja viikonlopun kisoista hampaankoloon jääneillä asioilla joita oli mm:
Pussijarrutus (Hui, joka ei kääntynyt ollenkaan pussin jälkeen vaan posotti suoraan hallin toiseen päähän)
Pakkovalssi (Chad, jäin itse jotenkin jumiin)
Keppien jälkeen hypylle takaavienti (Chad, unohdin itse radan ja en osannut oikein rataantutustumisessa löytää sitä ideaalisinta tapaa)
Takaaleikkaus (Hui, kääntyi toisella radalla väärin yhdessä takaaleikkauksessa)
Takaaleikkaus keinulle (Molempien keinusuoritus hidastui kisoissa, ehdin treenaamaan ko asiaa vain Chadin kanssa)
Niisto eli 360 takaakierto (Chad teki hyvin kisoissa, mutta Huilla ollut aiemmin epävarmuutta)
Pujottelun alun merkkaus jolloin olen itse edellä ja vedätän kepit
Olin tehnyt pienen radan jolla ko. asioita päästiin harjoittelemaan. Ensisijaisesti harjoiteltiin rataa pätkissä ja lopuksi tein radan pari kertaa kummallakin koiralla kokonaisuudessaan.
Nyt onkin aika pakata laukut, astua laivaan ja kisailla koko viikonloppu Ahvenanmaalla, Eckerössä. Innolla jo odotan reissua. Nähtäväksi jää mitä sieltä tullaan tuliaisena kotiin. Tuleeko vain 5 x HYL vai tulisiko jotain muutakin? Mutta kuten on sanottu:
” On ihan sama uskotko onnistuvasi vai epäonnistuvasi.
Todennäköisesti olet kuitenkin oikeassa”
– Henry Ford-
Viikonlopun aikana innokkaat voivat lukea läpi Timo Hakkaraisen 6 vinkkiä miten painonnostajat voivat tehostaa harjoitteluaan ja sitä kautta saavuttaa tavoitteitaan. Artikkeli on toki kirjoitettu painonnostajille, mutta mielestäni se on varsin helposti kuviteltavissa agilityharrastajillekin sopivaksi. Itse aloin jo listaamaan noita asioita paperille ”agilitymuottiin”, mutta nyt reissun painaessa päälle se jäi tekemättä. Saatko valmiiksi oman listasi?
Treenikaverit 