Huin matka pennusta agilitykoiraksi

Nyt kun kisaikä on saavutettu ja takana on ensimmäiset viralliset kisat, niin voisi ehkä jollain tavalla summata yhteen kuluneen puolitoistavuotta. Loppujen lopuksi aika meni varsin nopeasti, vaikka muistan ajatelleeni monta kertaa alkuvuodesta että miten sitä malttaa odottaa oikeasti vuoden loppuun asti että päästään kisaamaan. Ja välillä tuli se pakokauhu että enää niin ja niin monta kuukautta jäljellä ja sitten pitäisi olla kisakunnossa. Loppujen lopuksi aika hyvin asiat saatiin harjoiteltua valmiiksi ja pohja rakennettua. Valmista ei vielä missään nimessä olla, ei koskaan. Matka jatkuu ja uusien jippojen keksiminen ja vanhojen kikkojen hiominen jatkuu.

Pennun koulutus on omalla tavallaan eräänlainen matka. Ja monet näkevät matkan kulun eritavoin. Osa on sitä mieltä, että pennun kanssa on syytä odottaa vuoden ikään asti ennen kuin alkaa agilityä harrastaa ja toiset on samalla kannalla kanssani että alusta alkaen aletaan opetella. Ei voida sanoa että kumpi on oikein tai kumpi tapa on parempi. Eiköhän se riipu jo ensinnäkin ohjaustavoista, toisekseen myös koiran luonteesta, motivaatiosta, työmoraalin määrästä jne. Jos on siinä ihanteellisessa asemassa että ohjaajana voi juosta koiransa kanssa lähes esteeltä esteelle, merkaten kääntymiset, keppien sisäänmenot jne voi oman näkökulmastani hyvin odottaa sinne vuoden ikään asti, ennen kuin alkaa harjoitella. Silloin ohjaaja voi tehdä koiran puolesta radalla paljon, auttaa käännöksissä, kertoa tarkasti jokaisen esteen, sen etäisyys edellisestä. Kadehdin näitä ohjaajia. Oikeasti. Itse kun en siihen kykene. Eli minulle ei auta kouluttajan huutaa radan reunalla ohjeeksi ”Juokse kovempaa”. Se ei vaan aina ratkaise ongelmaamme. Vaikka juoksisin kuin aropupu omilla töppöjaloillani en koskaan pystyisi juoksemaan kuten esimerkiksi Jari Suomalainen. Oma selkävaivani sekä non-liikunnallinen taustani sen rajoittavat. En ole koskaan ollut liikunnallinen nuori. Lähinnä vihasin kouluaikoina liikuntatunteja. Olin kiinnostunut vain koirista ja hevosista. En saavuta mitään hypertilaa kunnon fyysisen rääkin jälkeen. Lähinnä koen pahoinvointia. Toki fyysistä kuntoa voi ja pitäisikin kehittää, mutta tässä vajaan neljänkympin iässä on myös osattava hyväksyä oma fyysinen rajoittavuus. En juokse kovaa, koordinaationi ei ole kovin kaksinen eikä ketteryyskään ole mitään huippuluokkaa. Lähinnä se on kuin virtahevolla. Tasainen, suoraan eteneminen on minun alaani 🙂

Mutta omaan vilkkaan mielikuvituksen. Osaan myös (ainakin omasta mielestäni) kouluttaa koiria. Joten ne on sitten taas vastaavasti omia vahvuuksia ohjaajana ja koiran kouluttajana. Jos fysiikka ei riitä johonkin asiaan, niin ei se suinkaan tarkoita että pitäisi luovuttaa. Ei suinkaan! Silloin on vaan keksittävä miten asiasta voi muuten selviä. Agilityohjaukseni perustuukin tälle ”luovuudelle” jossa koiralle annetaan varsin suuri osuus vastuusta. Ohjaukseni pyrkii perustumaan sille idealogialle että koirille annetaan radalla tehtäviä jotka se suorittaa itsenäisesti. Minun tehtäväni on kertoa suunta, tulevat esteet ja käännökset. Koira hoitaa lopun. Ja jotta tämä on mahdollista täytyy koiran olla teknisesti varsin taitava. Sen tulee osata paljon sellaisia asioita mitä ”normaalin” agilitykoiran ei välttämättä tarvitse osata. Ja jotta koiran kanssa voi aloittaa kisaamisen 18-24 kk:n iässä on näiden temppujen kouluttaminen aloitettava varsin varhaisessa iässä. Peruspohjan rakentamiseen (estehakuisuuteen, irtoamiseen, radanlukemiseen, ohjaajan lukemiseen jne) menee yli puolet tuosta ajasta. Kaikkeen ei edes esteitä tarvita, saati sen kummempia esteitä kuin hyppy ja putki. Koirathan oppivat esteet todella nopeasti, siihen ei juuri aikaa tarvitse varata. Mutta kaiken muun oppimiseen meneekin sitten lukemattomia tunteja. Ja se yhteistyö, yhteen hitsautuminen vie sitten loppuelämän. Omat haasteet tuovat sitten ohjaajalle koiran kehittyminen. Koirat tulevat nopeammiksi, itsevarmimmaksi, estehakuisemmiksi. Joten omaa ajoitusta, rytmiä täytyy oppia säätämään sen mukaan.

Kaiken tämän alkulöpinöiden jälkeen on ehkä aika palata takaisin siihen alkuperäiseen aiheeseen: Huin matka pennusta agilitykoiraksi. Pidin aiheesta omaa blogia, mutta tuo blogi on nyt lopetettu sillä matkamme tuli päätökseen: Hui saavutti kisaiän ja starttasi ensimmäisissä kisoissaan 6.12.2012

Mutta kurkistetaan miltä matkamme näytti.

Tein aikoinani Huin ”alkeiskurssista” (2-7 kk) oman videokoosteensa joka on nähtävillä täällä:

Pennusta agilitykoiraksi, osa 1: Alkeiskurssi

http://www.youtube.com/watch?v=yTxg9EGrdEc

Pennusta agilitykoiraksi, osa 2: Möllistä kisäikään

Minun piti aina tehdä jatko-osa tuolle mutta vielä toistaiseksi se on ainakin tekemättä. Joten tehdään se sitten kirjallisesti. Eli olen kerännyt tähän ranskalaisin viivoin Huin pentublogista asioita mitä teimme kunakin kuukautena.

7-8 kk  (28.12.2011 – 28.1.2012)

8-9 kk (28.1.2012-28.2.2012)

9-10 kk (28.2.2012-28.3.2012)

10-11 kk (29.3.2012-28.4.2012)

11-12 kk (29.4.2012-28.5.2012)

12-13 kk (29.5.2012-28.6.2012)

13-14 kk (29.6.2012-28.7.2012)

14-15 kk (29.7.2012-28.8.2012)

15-16 kk (29.8.2012-28.9.2012)

  • 29.8.2012 1. Epikset
  • 2on-2off kontaktien kertausta keittiössä kontaktilaudalla
  • Muutamat BAT viikkoteenit, edelleen varsin laiskan puoleista treenaamista.

16-17 kk (28.9.2012-28.10.2012)

  • Perustaitojen kertausta: eteenmeno vs. poispäinkäännös (takaakierto kauempaa), välistäveto vs. serpentiini, käsien merkitys
  • Rimat 55 cm 11.10.2012
  • 2. epikset
  • perustaitojen kertaamista: rengasleikkiä, oikean putkenpään valitseminen, takaakierto vs. jaakotus, keppikulmat, takaaleikkaus kepeillä, vedätykset kepeillä

17-18 kk (28.10.2012-28.11.2012)

Seuraavat jatkot tälle päättymättömälle sarjalle voisivat olla

  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 3: Ykkösluokkalaisesta kolmosluokkalaiseksi
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 4: Kolmosluokasta SM-kisoihin
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 5: SM kisoista MM karsintoihin
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 6: SM kisoista MM kisoihin

Tavoitteitahan pitää olla, sillä ei sitä muuten kehity. Ja oma motivaatio tippuu matkalla jos ei ole unelmia mitä tavoitella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: