Pitkästä aikaa täällä ollan. Hengissä ja hyvin voivina. Mutta ei agilityä harrastaneena. Jo keväällä minulla alkoi olla pienoista agilityväsymystä ilmassa. Olen kuitenkin treenannut kohtuu monta vuotta kovalla intensiteetillä, useamman kerran viikossa. Jossain vaiheessa huomasin, että treeneihin lähteminen alkoi olemaan kerta kerran jälkeen ”kankeempaa” ja tekeminen kentällä oli vähän ”hälläväliä”. Kesällä sitten päätin että annan itselleni nyt luvan olla tauolla. Ei ole pakko treenata ellei siltä tunnu. Kesän aikana kävimme muutaman kerran treenaamassa ja se tuntui ihan mukavalle. Koiratkin tykkäsi. Ne tykkää aina. Mutta yllättäen tauko ei ole niidenkään nuppeja sekoittanut vaan ne ovat päässeet lomailemaan ja kunnolla. Olemme kävelleet pitkiä lenkkejä mm. Keravan Keinukalliossa ja harjoitelleet kaikkea typeriä kotitemppuja, kuten Hui on oppinut hakemaan vessapaperia jos se loppuu hädän keskellä 🙂
Olen kuitenkin koko ajan kouluttanut muita. En niin ahkerasti kuin aikaisemmin mutta säännöllisesti. Syksyn alussa alkoi mm. Maanantai-illan vakioryhmäni veto, lisäksi kävin Lohjan Kirkniemessä vetämässä kahtena viikonloppuna viikonloppukurssin. BATlaisiakin on tullut pari kertaa koulutettua. Kouluttaminen on edelleen olllut minusta kivaa.
Maanantai-iltatreenin lähtöhetkellä päätin tänään ottaa isot pojat mukaan jos vaikka teksisimme niiden kanssa hieman aksaa ryhmän tunnin päätteeksi. Päätin tehdä saman radan mitä olin juuri kouluttanut. Kyllä tauko näkyi, esim Huilla varsinkin käännöksissä, mutta kaikki perustekeminen on edelleen tallella. Omaa juoksua katsellessa totesin jälleen töpöttäväni ja ihan huolella. Mutta luotto koiriin on tallella. Ei tarvitse katsella että tuleeko koira esteen yli sokkareissa vai ei. Kyllä ne tulee ihan edelleen. Chad oli radalla kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Se on ehkä meistä kolmesta siis fiksuin 🙂
Hauskaa oli, en kiellä sitä. Tästä siis toivottavasti nyt hiljalleen päästäisiin treenimoodiin ja sitä kautta myös kisoihinkin.
Treenikaverit 
Onpa kauniin näköistä ohjausta – rentoa ja vähäeleistä. Sellaista tavoittelen itsekin ainaisen kyyristelyn ja huitelun sijaan 🙂
Kiitos Lotta. Omassa ohjauksessa olen pyrkinyt elinoimaan paljon ”turhia” liikkeitä pois, että ohjaus pysyisi mahdollisimman ”yksinkertaisena” ja koirille selvinä. Myös samankaltaisuuksia välttäen. Tauon jälkeen oli itsellä selvästi hakememista ja monet vanhat tavat meinasi pyrkiä pintaan 🙂 Vähemmän on enemmän myös agilityohjauksessa, ainakin toisinaan.
Sini