Olenpas minä nyt kirjallisella päällä? Ehkä se johtuu siitä, että viimeiset puolivuotta on pitänyt treeniblogia vain ranskalaisin viivoin. Ja nyt kun on palattu takaisin ”oikean” blogin pitämiseen on kirjalliset virrat taas avautunut. Tai sitten vain pakoilen lumitöiden aloittamista 🙂
Lueskelin agi.fi palstaa jossa jälleen oli keskustelua kontaktiasennon korjaamisesta. Erinäiset keskustelupalstat ovat täynnä kontakteihin liittyviä kysymyksiä. Tyyliin:
- Mitä teen kun koirani hidastaa kontaktilla
- Miten saan koiran tulemaan nopeammin alastulo asentoon
- Miten korjaan koirani sivuttaista asentoa kontaktilla
Yleensä näihin sitten annettaan erinäisiä jippoja ja kikkoja miten asentoa voisi parantaa tai alastuloa tehdä vauhdikkaammaksi. Monesti kysellään ensin että miten koiran kanssa on harjoiteltu asiaa ja sen jälkeen usein annetaan aivan erilaisia ”korjausehdotuksia” jotka eivät tue esim käytettyä opetusmetodia. Osa ohjeista on toki hyödyllisiäkin, sitä en kiellä. Esimerkiksi painotan itsekin varsin paljon koiran fyysisen kunnon merkitystä kontaktisuorituksissa. Koiran on oltava tietoinen takaraajoistaan, osattava käyttää niitä, sillä tulee olla hyvä keskivartalon hallinta, riittävästi potkua lavan alueella jotta se voi ottaa itsensä ”pehmeästi” vastaan alastuloissa.
Näiden lisäksi toki täytyy varmistaa että koira myös oikeasti ymmärtää mikä on sen tehtävä. Mitä siltä vaaditaan. Mikä on sinun kriteerisi liikkeelle? Oletko koskaan kirjoittanut sitä ylös, paperille ja verrannut sitä todelliseen suoritukseen. Kuinka paljon sallit poikkeamia kirjallisen kuvan ja todellisen suorituksen välille. Oletko aina ehdoton? Sallitko välillä jotain mikä välillä jätät palkkaamatta tai korjaatkin?
Jotta kontakteja voi lähteä korjaamaan, niin näihin kysymyksiin ensin tulisi saada itseltään rehellinen vastaus. Tässä vaiheessa on turha valehdella. Sillä vastauksia ei näe kukaan muu kuin sinä. Älä siis valehtele tai edes vähättele. Aloita siitä että kirjoitat koirasi ihanne kontaktisuorituksen paperille ylös. Yritä kuvailla se mahdollisimman tarkasti. Ei riitä että kirjoitat: ”Juoksee kontaktiesteen yli, pysähtyen alas”. Tällainen kuvaus antaa mahdollisuuden lukemattomille variaatioille, jotka kaikki voivat olla hyväksyttäviä, riippuen sinun tuulestasi.
Joten aloitetaan kontaktien korjaaminen siitä omasta mielikuvasta. Sillä jos et itse tiedä mitä haluat, miten koirasi voisi sen tietää? Minun ihanne kontaktisuoritukseni pysäytyskontaktissa kuuluu seuraavasti:
” Koira irtoaa itsenäisesti kontaktiesteelle, juosten sen alusta loppuun asti sillä nopeudella, jolla sen on mahdollista säilyttää tasapainonsa. Koira pysähtyy itsenäisesti suullisesta käskystä kontaktiesteen alastulolle seisomaan, niin että takajalat ovat kontaktipinnalla ja etujalat ovat maassa. Koira hakeutuu tähän asentoon ohjaajan sijainnista riippumatta. Pysähtymisen jälkeen koira katsoo ohjaajaansa ja etenee radalla vasta ohjaajan suullisesta käskystä.”
Jos lähdetään purkamaan sitten tätä mielikuvaani palasiin saadaan esille eri osa-alueet joita tulee harjoitella jotka vaikuttavat jokainen omalta osaltaan kontaktisuorituksen toteutumiseen.
” Koira irtoaa itsenäisesti kontaktiesteelle”
Tämä kohta asettaa mm. seuraavia vaatimuksia koulutukselle:
Koiran siis tulee osata kontaktieste ensinnäkin nimeltä. Sen tulee erottaa se muista esteistä (esim putki). Koiralla riittää rohkeutta lähteä suorittamaan estettä yksinään ja kauempaakin ohjaajasta.
”juosten sen alusta loppuun asti sillä nopeudella, jolla sen on mahdollista säilyttää tasapainonsa”
Tämä vaatimus asettaa haasteita koiran fyysiselle kunnolle, josta olikin jo edellä puhetta. Fyysisen kunnon kehittämiseen on paljon hyviä jumppaharjoituksia, temppuja yms joista saat parhaiten tietoa koirasi omalta fysioterapeutilta.
” Koira pysähtyy itsenäisesti suullisesta käskystä kontaktiesteen alastulolle seisomaan, niin että takajalat ovat kontaktipinnalla ja etujalat ovat maassa…”
Tämä kohta asettaa vaatimukseksi koulutukselle sen että koira tietää mikä on oikea asento. Koiralla tulee olla riittävä tietoisuus paikasta mutta myös asennosta. Kriteerit asennolle voitaisiin itse asiassa kirjata vieläkin tarkemmin. Missä kulmassa esimerkiksi etujalkojen tulee olla suhteessa kontaktin alastuloon sivusuunnassa jne. Toisaalta tämä kuvaus saattaa olla riittävä kun puhutaan jo kokonaisen kontaktiesteen suorittamisesta, ei pelkän asennon opettamisesta. Siinä on hyvä tehdä itselleen selväksi missä menee hyvän, sallitun ja virheellisen suorituksen raja.
” Pysähtymisen jälkeen koira katsoo ohjaajaansa ja etenee radalla vasta ohjaajan suullisesta käskystä”
Kohta asettaa vaatimukset/kriteerit esteeltä poistumiseen ja toimintaan ennen poistumista. Minä haluan että koirani katsovat minua kontaktiasennon saavutettuaan. Mitä sinä haluat? Voi olla että haluatkin että koirasi katsoo eteenpäin, joka on aivan yhtä hyvä kriteeri kuin omani.
Tämä oli kuitenkin vain pieni esimerkki millainen suoritus voisi olla kirjallisena. Ja kuten edelläkin jo mainitsin, niin tämäkin kuvaus voisi olla paljon, paljon tarkempi. Se voisi sisältää tosiaan tarkan kuvauksen itse asennolle, asentoon menemiselle ja asennosta poistumiselle. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä vähemmän on kouluttanut pysäytyskontakteja, sen tarkempi kuvaus on tarpeen, jotta itse tietää mitä haetaan. Kokeneidenkin kouluttajien kannattaa kirjoittaa ainakin hieman laajempi kuvaus paperille kuin ensimmäinen esimerkkini oli: ” Juoksee kontaktiesteen yli, pysähtyen alas”
Nyt kun meillä on kriteerit ja suorituksen osa-alueet hallinnassa. Tiedämme mitä haluamme. Lähdetään tarkastelemaan itse suoritusta. Onko se sellainen kuin haluamme? Video omien poikien kontaktisuorituksesta keinulla kesältä 2012
Meillä ei kriteeri vaihdu oli kyseessä sitten A-este, keinu tai puomi. Kriteerit ovat aina samat. Fyysisessä mielessä keinulla korostuu koiran tasapaino, koordinaatio ja syvätuki. A:lla vastaavasti korostuu alastulossa takapään hallinta ja keskivartalon tuki sekä lapa-alueen lihaskunto. Puomisuorituksen nopeuteen vaikuttavat koordinaatio, tasapaino ja tietoisuus jaloista. Miksi fysiikka on niin tärkeää? Yksinkertaisesti ilman hyvää koordinaatiota, tasapainoa ja lihaskuntoa koirasi ei kykene suorittamaan keinua yhdessä sekunnissa. Fyysiset puutteet heijastuvat koiran nopeuteen, koska koira joutuu varmistamaan omaa etenemistään esteellä ja varmistamaan että se ei sieltä putoa.
Oletetaan että nämä fyysiset ominaisuudet on koirallasi hallinnassa. Koirasi kontaktisuorituksessa mättää jokin muu. Ja ajatellaan että se on nimenomaan tuo 2on-2off asentoon hakeutuminen ja asennon löytäminen. Jälleen seuraa monta kiperää kysymystä sinulle joihin on hyvä vastata rehellisesti 🙂
- Milloin huomasit kontaktiasennon huonontuneen?
- Milloin puutuit siihen koulutuksellisesti? Odotitko hetken tai vähän pidemmänkin ajan ennen kuin aloit puuttumaan aiheeseen.
- Oletko ollut johdonmukainen? Oletko sallinut joskus puutteellisen suorituksen ja toisinaan puuttunut siihen?
- Oletko rangaissut koiraa kontaktialueella?
Kontaktipaikan tulisi olla koiralle aina positiivinen paikka ja asia. Se on asia jonne koira haluaa mennä, koska siellä ollessaan maailma on parempi paikka. Aurinko paistaa, pikkulinnut laulavat ja mikä parasta ohjaaja on erittäin onnellinen ja tyytyväinen ihminen. Sinne on ilo mennä. Sinne halutaan mennä. Sinne on PAKKO päästä! Ja tällaisen mielikuvan luomiseen ei voida käyttää torumista, fyysistä kurittamista tms negatiivista ajatusta.
Toki ymmärrän ja käytän itsekin koirillani virheelliseen suoritukseen liittyvää palautetta. Koulutuksellisessa vaiheessa se on vain ”oho, väärin meni, yritä uudestaan” lausahdus. Joka pitää sisällään sen tiedon koiralle että tuo ei ollut sitä mitä odotin, kokeile jotain muuta. Se on itse asiassa koiralle kannustava viesti, jos sitä käyttää oikein. Koira haluaa miellyttää. Mutta ei suinkaan sinua. Vaan vain ja ainoastaan itseään. Se pyrkii kaikella tekemisellään saavuttamaan itselleen jotain sellaista mitä se haluaa. Oli se sitten pallo, rapsutus, nami, vapaus, leikki tms.
Kun voidaan olettaa että koirasi oikeasti osaa asian, olet asiasta 110 prosenttisen varma. Voidaan virheelliseen suoritukseen lisätä toruminen. Mutta toruminen tulee kohdistaa kontaktilta poissaoloon, ei kontaktiesteeseen. Eli koiraa ei koskaan toruta silloin kun se on kontaktialueella, never ever! Toruminen, kuten onnistuneen suorituksen merkitseminenkin on ajoituksellisesti hyvin haastavaa. Koulutuksen kulmakiviä on, että onnistuu torumaan tai palkitsemaan oikeasta asiasta, oikealla hetkellä. Olet saattanut nähdä koiria joita esimerkiksi torutaan silloin kun koira seisoo lattialla, poissa kontaktialueelta. Kysy silloin mielessäsi: ”Mistä koiraa torutaan?”. Koiraa torutaan tuossa tilanteessa lattialla seisomisesta, eikä suinkaan esimerkiksi kontaktialueen ylihyppäämisestä. Toruminen tulisi siis osata ajoittaa siihen kohtaan kun näkee koiransa lähtevän ponnistukseen, ajattelematta edes pysähtymistä. Torumisen tulee siis liittyä siihen loikkaamiseen jonka koira tekee. Saitko juonesta kiinni? Haastava vai mitä?
Miksi kontaktialueella ei sitten saisi koiraa torua? Siihen voin esittää sinulle vain vastakysymyksen: Kuinka mielelläsi sinä menisit paikkaan jossa tiedät aina saavasi turpaan tai haukkuja? Verrattuna paikkaan jossa sinua vain kehutaan ja saatat saada jopa palkankorotuksen tai bonuksen? Minä ainakin haluaisin mennä jälkimmäiseen ja mahdollisimman usein vieläpä.
Toinen virheellinen tapa mielestäni kontaktisuorituksen korjaamiseen on pakottaa koira takaisin kontaktialueelle, esimerkiksi peruuttamalla koira sinne, heittämällä koira sinne tai käskyttämällä se sinne. Miksi? Kysy mieluummin mitä opetat koirallesi ko toiminolla. Jos et heti keksi, niin mene seisomaan itse puomin alastulolle. Ota kaksi askelta eteen ja kaksi askelta takaisin kontaktille. Anna itsellesi nami. Ota taas pari askelta eteen ja pari takaisin kontaktille ja anna nami. Mitä liikettä opetat nyt itsellesi? Mistä nami tuli? Nami tuli siitä että sahasit kontaktilta pois ja takaisin sille. Eli palkkasit tätä sahausliikettä. Aivan samoin jos koirasi himmaa kontaktiesteen alastulolla, jäät odottamaan että koira hakeutuu sinne alastuloon (HUOM! Nyt ei puhuta varhaiskoulutuksesta) ja palkkaa koiran kun se on hakeutunut asentoon, vaikka siihen nyt olisi mennyt x minuuttia. Mitä opetat? Mitä vahvistat? Vahvistatko nopeaa etenemistä asentoon?
Eli kaiken kouluttamisen perustana on se että tiedät itse mitä haluat. Vahvistat niitä asioita mitkä sisältyvät tuohon omaan mielikuvaasi. Ajoita palkkaaminen ja toruminen oikein. Voit itse asiassa ihan hyvin unohtaa vaikka torumisen, jos niikseen haluat. Mutta palkkaamista et voi lopettaa koskaan. Et edes kokeneelta koiralta. Jokainen koira vaatii vähintään satunnaista palkkaamista ja vahvistamista oikeista asioista.
Mutta sitten kaiken tämän jälkeen takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Kuralle menneiden kontaktien korjaamiseen. Vai olemmeko jo siinä? Ehkäpä?
Huilla kuitenkin tuli kesällä pitämämme tauon aikana kontaktiongelma. Se ei enää hakeutunut itsenäisesti alastuloasentoon. Huomasin tämän ratatreeneissä 20.6.2012
Hui ei hakeutunut enää selvästi opettelemaamme asentoon. Se jäi liian ylös. Asentoon hakeutuminen oli myös riippuvainen omasta liikkeestäni. Vedättämällä sen sai asentoon, ilman vetoa ei. Joten teimme tarkistustreenit kotipihalla jotka osoittivat kylmän totuuden: Kontaktit olivat kuralla
Nämä on niitä hetkiä joita ei toivo kohtaavansa mutta jotka on varsin yleisiä koiran koulutuksessa. Aina välillä asioissa tulee takapakkia. Ei pidä masentua vaan korjata tilanne. Mielestäni tilanteen korjaamiseen on ainoa tie se että lähtee liikkeelle opetuksen alusta. Saatat kysyä anteeksi mitä? Mutta kyllä, kuulit oikein. Unohda kaikki kikkakolmoset, etupalkat, apupalkkaajat, palkkaustavan muutokset yms. Jos kyseessä on nimenomaan aikaisemmin hyvin kontaktit suorittanut koira joka ykskaks muuttaa toimintaansa. Kyse ei ole sen suuremmasta asiasta kuin oikeiden asioiden vahvistamisesta ja muistuttamisesta. Ei siihen tarvita taikatemppuja. Riittää että lasket harjoituksen tasoa niin helpoksi että koiran on mahdollista onnistua. Jos aikaisemmin koiran kontaktiasennon opettamiseen menee 6 viikkoa, kun lähdetään nollatilanteesta liikkeelle, niin korjaaminen tapahtuu vastaavasti kuudessa päivässä. Toki vain silloin jos puutut asiaan heti kun sen huomaat ja lasket kriteerit niin alas että koira varmasti onnistuu. Eli käytännössä tämä tarkoittaa takaisin lähtöruutuun.
Meidän kontaktienkorjaus näytti tältä. Unohdimme hetkeksi esteet, palasimme vauva-ajan harjoitteluvälineeseen: kontaktilautaan ja harjoittelimme omalla pihalla.
Josta päästiin varsin nopeasti takaisin yksittäisille kontaktiesteille ja sen jälkeen voitiin ottaa kontaktit osaksi rataa
Eli jos koirasi kontaktit yks kaks ”hajoavat”, niin
- vastaa ensin edellä esittämiini kysymyksiin.
- Kirjoita oma kuvauksesi ihannesuorituksesta paperille. Vertaa sitä todellisuuteen ja kartoita missä vika on.
- Palaa takaisin perusasioiden harjoitteluun ja vahvistamiseen. Ja muista korjaamisen jälkeen olla johdonmukainen. Se on reilua koiraasi kohtaan. Salli se mikä on paperille kirjoitettu. Voi kirjata ylös sen vaihtelun minkä sallit esimerkiksi asennon suoruudessa, mutta pysy siinä mitä olet asettanut kriteeriksi. Jos vaihdat vaatimustasi vähän väliä, päivästä tai tuulestasi riippuen saat vain epävarman koiran.
- Pidä kontaktialue ja asento vain positiivisena asiana.
- Ajoita palkkaus ja toruminen oikea-aikaisesti. Muista palkita epäsäännöllisesti myös kokenutta koiraa.
- Haasta itsesi ja koirasi. Älä tyydy siihen suoritukseen minkä jo varmasti osaatte, vaan vaikeuta harjoituksia omalla sijoittumisellasi, erikoisilla liikkumistyyleillä ja häiriöillä. Kannusta koiraa ja muista virheellinen suoritus on vain mahdollisuus uuteen yritykseen.
MUKAVIA kontaktihetkiä