Huin kanssa pidettiin jälleen pienet treenisessiot pihamaalla. Tällä kertaa teemana oli välistäveto ja serpentiini. Ja niiden erottelu. Olen viime keväänä opettanut samaa asiaa Chadille. Chadille opetin tämän asian vain paljon myöhäisemmässä oppivaiheessa kuin Huille, mutta se hyöty Chadin kanssa käydystä matkasta on ollut, että olen ”löytänyt” niitä avainasioita mitä olisi pitänyt senkin kanssa opetella jo aikaisemmassa vaiheessa, jolloin jotkut tietyt asiat olisivat olleet senkin kanssa helpompia. Mutta tyhmyydestä viisastuu ja kokemastaan oppii, vai miten se menikään.
Jos kertaisi hieman historiaa ensin… Chadin kanssa meillä oli pitkään ongelmia välistävetojen kanssa. Yhdet karmeimmat treenit joissa olen ollut olivat Ville Liukan treenit, jossa oli mukana välistävedot. En saanut niitä en millään toimimaan. Villekin alkoi jo tuskastumaan… lopulta luovutimme ja jätimme tylysti ko. kohdan tekemättä. Noista treeneistä jokunen päivä myöhemmin menin yksikseni Ojankoon treenaamaan. Satoi vettä ja muutenkin olo oli kurja, kun en saanut, en millään Chadiä taipumaan kahden hypyn väliin välistävetoon. Se kiersi kokoajan vain seuraavan hypyn taakse. Itkupotkuraivareiden, pikkukivien ja pään hakkaamisen jälkeen sain ahaa elämyksen ja tajusin missä on vika: Koira ei tiedä ENNEN ensimmäistä hyppyä mihin sen pitää laskeutua. Ns. perinteisessä tavassa viedään serpentiinin ja välistävetojen eka hyppy aivan samalla tavalla, ohjaajan liike, kädet, rintamasuunta yms on samat. Mikään ei kerro koiralle että toisessa käännytään ja toisessa ei. Tämän kun tajusin niin tajusin samantien mikä on meidän ratkaisu tähän ongelmaan: käsien vaihto. Eli meillä vastakäsi on aina merkannut suunnanmuutosta. En vaan tajua miksi sitä oli niin kaavoihin kangistunut että ei tajunnut sitä käyttää välistävedon merkkaamiseen, aikaisemmin. Ehkä siksi että kaikki sanoivat vaan, että välistävedot on helpoin/selkein/jne tehdä näin. Ei vaan ollutkaan meille.
Alla video tuosta Chadin kanssa tehdystä Ahaa-treenistä. Chad tosiaan melkein samantien alkoi tehdä ”täydellisiä” välistävetoja kun tajusin aloittaa hyppykimaran vain vastakädellä: koira tiesi että suunta vaihtuu ekan hypyn jälkeen.
Tää on musta hyvä esimerkki siitä, että kannattaa pohtia niitä omia ohjaussysteemeitään ja -metodeitaan. Mikä käy omaan logiikkaan, käy yleensä myös koiran, kunhan asia opetetaan koiralle ja ne ovat jollain tapaa edes loogisia. Eli meillä ohjaavan käden vaihtaminen merkkaa suunnan muutosta. Niin se merkkaa jaakootuksessa, valssissa kuin myös välistävedoissakin. Kun käsi vaihtuu, koira vaihtaa suuntaa. Niin yksinkertaista.
Voi olla että toisille tämä on tosi epälooginen asia, itselleni taas selvä kuin pläkki. Niin tai näin, oleellisinta on että koira erottaa serpentiinin ja välistävedon toisistaan. Miten sen sitten merkitsee, on ohjaajasta kiinni.
Sitten takaisin tähän päivään ja Huin treeneihin. Huin kanssa on aikaisemmin harjoiteltu hieman tuota vastakädellä hypylle lähettämistä ja mitä se merkitsee. Joten alkuun kertailimme sitä muutaman kerran, kun se alkoi sujua, lisäsin seuraavalle hypylle työnnön eli käden vaihdon. Jokusen kerran Hui kiersi serpentiinikuvioon (eli seuraavan hypyn taakse) mutta loppua kohti onnistumisprosentti alkoi olla lähellä sataa. Kaaret oli välillä vähän kulmikkaat ja vauhtikaan ei mikään huima. Omaa liikettä sain vasta loppupuolella hieman mukaan, alussa oma liike vaikutti niin että Hui herkemmin hakeutui seuraavan hypyn taakse.
Lopuksi tehtiin vielä hieman erottelutreeniä serpentiinille. Serpentiinin alku eli kaksi ensimmäistä hyppyä on ollut Huille tuttu juttu jo entuudestaan, joten siinä ei ollut ongelmia.
Katselin illalla vielä pitkästä aikaa Susan Garrettin ”Success with one jump” – dvd:tä. Ja koin pienoisen järkytyksen kun tajusin että Susan ei käytä omaa metodiaan: ”Change of Arms Means Change Your Line”
Serpentiini
Välistäveto
Eka kuva on ”alkuasento” eli ekan hypyn vienti ja toka kuva sitten tokan hypyn vienti. Tokan hypyn viennissä on selkeä ero, mutta ekassa vienti on koiran kannalta musta aivan identtinen molemmissa. Eli taas palataan siihen että koira ei voi tietää mitä ekan hypyn jälkeen on tapahtumassa ennen kuin ohjaaja on kääntynyt. Ja väittäisin että useimmat meistä on myöhässä sen käännöksen kanssa, jolloin se menee enemmän tai vähemmän ”kalasteluksi”.
Treenikaverit 