Apinan raivolla, Chad!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Chadin kisastartit: kaksi agilityrataa Vuokkoset Areenalla. Tuomarina oli Sami Topra jota olen tietoisesti vältellyt. Hän oli muutama vuosi sitten meillä tuomarina kun kisattiin Chadin kanssa ykkösluokassa ja rata oli karmean vaikea. Sain kammon. FB seinälle kirjoitinkin: ”Nyt on aika ottaa härkää sarvista ja kohdata ko. tuomari. Tosin saatan pissiä alleni, kun näen herran tietäen että joudun sen radalle” 🙂

Kisat olivat isot kisat, noin 90 maksia kaikissa kolmessa luokassa. Joista me oltiin ilmoittauduttu tosiaan vain kahdelle. Pysyttelin koko kisapäivän omissa oloissani. En rupatellut muiden kanssa. Keskityin ratoihin kunnolla, tein rataantutustumiset huolella, ”näytellen” ohjaukset liioitellusti rataan tutustumisessa niin kuin ne aijon tehdä radalla ollessani. Mietin rytmityskohtia jne. Viisi minuuttia meni hämmentävän nopeasti. Jatkoin rataantutustumista ensin yksinäni radan reunalla tehden rataa pariin otteeseen mielikuvana ja ”varjo-ohjaamisena”. Sen jälkeen lähdin Chadin kanssa hieman kävelemään. Useamman kerran kävin radan läpi mielessäni odotellessani starttiviivalle pääsyä. Olin rento, mutta keskittynyt. En katsonut muiden suorituksia tai edes itse asiassa nähnyt paikalla olevia muita kisaajia.

Kun vuoromme tuli, tein ennen viivalle astumista Chadin kanssa ”än-yy-tee-nyt”-leikkimme. Ja lähdimme. Ensimmäisen radan ohjasin hyvin. Oma asenne oli oikea. Sen kuuli luultavasti äänestänikin. ”Perkele! Mehän mennään ja osataan”. Ohjaukset olivat omasta mielestä tarkkoja, katsoin koiraa. Liikuin ja tein töitä. Ja ennen kaikkea se asenne: tapetaan ja voitetaan kaikki! (Vaikka kisoissa en ajattele voittamista, saati sitten kenenkään tappamista, niin se ajatus minun täytyy saada kasattua otsalohkon alle, tehdäkseni kunnolla töitä. Tyyliin elämämme riippuu tästä…) Ekalta radalta tuli 10 vp kun yksi rima tipahti ja sitten puomin alastulolla Chad teki järkyttävän loikan. Olin tyytyväinen maalissa. Me tehtiin töitä. Minä tein töitä. Olin tosissani ja tarkkana.

Ratojen välissä, jossa oli melkein kahden tunnin odottelu, kävin kävelemässä, vessassa. En hengaillut hirveästi kisapaikalla. Katsoin muutaman suorituksen. Istuskelin Chadin kanssa autossa. Edelleenkään en ottanut kontaktia kisakumppaneihin.

Toinen rata näytti keskiosastaan kinkkisemmältä. Toisen hypyn pakkovalssiin jäin hieman jumiin. Mutta siitä vielä hyvin puomille, niistoon ja putkeen. Kepit rohkeasti vedättäen. Raivo oli päällä. Vauhti oli hyvä. Keppien jälkeen olisi ollut hyppy joka olisi tullut mennä takaa, lähdin viemään edestä. Tuli rytmi rikko. Ja siitä sitten HYL. Mutta asenne pysyi kohdillaan loppuun asti, vaikka rikon takia ratasuoritus ei enää ollut yhtenäinen eikä omat ohjaukset niin tarkkoja.

Hirrrrrveän hyvät kisat, vaikka tuloksilla ei tosiaan juhlittu. Olin äärettömän ylpeä itsestäni että sain kasattua oikean asenteen kahteen kisaan. Olin keskittynyt ratoihin ja miettinyt ohjaukset hyvin. Tiesin mitä olin menossa tekemään. En varmistellut tai pelännyt ansaesteitä. Luotin koiraan.

Ekalla radalla Chadin vauhti oli reilu 4,5 m/s joka on Chadille hyvää etenemistä. Tokalla vauhti olisi luultavasti ollut kovempi, mutta rikon takia se jäi ”kesken”.

Samalla asenteella sitten ensi viikonloppuna Eckeröön, niin ei tiedä mitä siellä sitten saadaan aikaiseksi.

Hyvä Minä! Hyvä Chad!

Perkele! Yes I can!

Huille ensimmäinen LUVA tulos 1-luokasta 29.12.2012

Vuoden viimeisenä viikonloppuna, HSKHn kisoissa sitten aukesi nollatilimme. Anne Saviojan radalla tehtiin agilityradalla nollatulos ajalla 34,23 eli ihanneajan alitusta tuli -11,77 sekuntia ja etenemä oli 4,24 s/m. Voittajalle hävittiin ajassa peräti 2,8 sekuntia. Mutta olin kisoja ennen asettanut itselleni yhdeksi tavoitteeksi, että kontaktit tehdään kunnolla ja selkeästi. Eli tietoisesti ”seisotin” Huita kaikilla kolmella kontaktilla kohtuullisen kauan. Katsoin videolta, että odottelimme kontakteilla tosiaan melkein kolme sekuntia.

IMG_1832

Lyötiin Huin kanssa tassua päälle perjantai iltana, että minä ohjaan, olen rohkea ja luotan koiraan. Kun taas Huin lupaukseen kuului, että herra tähtää kunnolla renkaan keskiosaan ja keskittyy keppien sisäänmenoon. A-radalla lupaukset täyttyivät kummankin osalta.

tuloslista29122012

Tein vielä Eevan ja Joonaan kisaradoista koosteen, jossa vertasin Rusinaa (Joonaan bc narttu, joka tuli kisassa 2:ksi ja) Armasta (Eevan kelpie joka tuli kisassa 3:ksi) Huihin. Eli pyrin leikkaamaan videot samasta aloituspisteestä (ponnistus ekalle hypylle) samaan loppupisteeseen (liito vikan riman päällä). Nähdäkseni mistä erot syntyvät. Mielenkiintoista oli nähdä että Hui esimerkiksi oli kumpaistakin kisakumppania edellä keinun laskeuduttua, mutta keinun odotus antoi kisakumppaneille heidän kaulan meihin nähden.

Hui palkintonsa kanssa 😉 Noh onneksi paras palkintomme oli se nollamerkintä kisakirjassa.

IMG_1838

Huomenna sitten kisaamaan Chadin kanssa.

Ihanneagilityohjaajaa etsimässä?

Aina välillä törmään kysymykseen: Kuka on sinun ihanneohjaajasi agilityssä?

Koskaan en ole osannut vastata tuohon kysymykseen tyhjentävästi. Mutta Joulupyhinä jäin tätä pohtimaan, kun kerrankin oli kunnolla aikaa. Lopputulos oli se että en kyennyt nimeämään ketään yksittäistä henkilöä. Vaan ihanneohjaajani koostuu eri palaisista eri ohjaajilta. Monilla on jotain sellaista mitä ihailen. Se voi olla henkistä (asenne), fyysistä (ohjaustaito) tai suhteessa koiraan tai kanssakilpailijoihin. Keräsin kasaan muutamia nimiä jotka tulivat ensimmäiseksi mieleen. Tässä siis on joitain paloja ”ihanneagilityohjajastani”.

Kuvassa on nimetty henkilö ja se palanen jota heissä arvostan ja jopa ihailen.

Kuvassa olevia nimiä klikkaamalla avautuu video kyseisestä henkilöstä.

Greg Derrett – Uskollisuus omalle ohjaustyylilleen Silvia Trkman  - Koiran ja ohjaajan suhde Sari Vähäniitty – Taisteluhenki Philippa Armstrong - Periksiantamattomuus Lisa Frick – Rohkeus Jaakko Suoknuuti – Zen asenne (Tyyneys) Jane Simmons-Moake – Distance taidot Janne Toivola  - Fair Play Susan Garret – Koiran koulutustaidot

Esittelyssä perheen ”muut koirat” ja koirataustani

Koiraperheenihän ei suinkaan koostu vain näillä sivuilla seikkalevista kahdesta BC pojasta: Chadistä ja Huista. Vaan perheeseen kuuluu poikien lisäksi kaksi muuta jäsentä: 6-vuotias harjakoira Diego ja 10-vuotias faaraokoira Shira.

IMG_1813

Sekä Diegon että Shiran kanssa on jollain tasolla harrastettu agilityä. Shiran ura tosin katkesi juuri kun se oli alkamassa sillä kuusi vuotta sitten, näihin aikoihin juuri kun Diego oli vielä nyrkillä tapettavan kokoinen joku isompi petolintu yritti napata Diegon pihamaaltamme. Shira kuitenkin ehti hätiin, mutta sillä seurauksella että Shira sai iskun linnulta toiseen silmäänsä ja se on toisesta silmästään lähes sokea.

Diegokin osaa keppejä lukuunottamatta kaikki agilityesteet, mutta nuorempana sillä ei ollut kauheasti motivaatiota lajia kohtaan. Nyttemmin vauhtia on alkanut tulla, jopa siinä määrin että jotkut on kysyneet miksi en sen kanssa treenaa. Mutta kuusivuotias on vähän turhan vanha aloittamaan ”tavoitteellista” harrastamista. Joten Diego saa pitää agilityssä Just for Fun-mentaliteettinsä ja käydä kirmailemassa kentällä sen kummempia tavoitteita kuin hauskanpito

Ja vielä toinen video viime kesältä

Diegon bravuurit on kuitenkin erilaiset, höpänpömppätemput. Kuten esim rumpujen soitto. Tosin tällä videolla pikkurumpali innostui enemmän lavariekunnasta kuin itse soittamisesta.

Kaikki koirani syövät raakaruokaa. En sano niiden barffaavan koska ruokavalioon kuuluu myös viljaa ja maitotuotteita. Koirani ovat syöneet raakaruokaa vuodesta 1997 alkaen. Tänä päivänä raakaruuan antaminen on todella helppoa kun on useampia raakaruokavalmistajia kuten Musch tai kennelrehu. Raakaruokakappoja myös löytyy melkein joka kylältä. Shira, Diego ja Hui ovat syöneet pennusta alkaen raakaruoka ja Chad siitä lähtien kun se meille tuli.

Pääasiassa turvaudun nykyisin raakaruokinnassa juuri Muschin tai Kennelrehun valikoimaan. Mutta satunnaisesti saatan edelleen tehdä vihannessosseen itsekin. Yllä on myös kuva koirien ruokamäärästä. Neljä koiraani syövät päivässä 2,5-3 kg ruokaa. Kuvassa olevien kuppien vetoisuus on 1 l.

Omasta koirahistoriasta

Jos sitä vielä muutaman sanasen kertoisi samalla omasta koirahistoriastaan. Eli taustallanihan on kohtuullisen rikas koirahistoria. Olen mm. kasvattanut borderterriereitä vuodesta 1997 alkaen, kennelnimellä Flagstones. Kaikkiaan pentueita syntyi yhteensä vuosina 1997-2011 välillä 34 kpl ja kasvatteja minulla on maailmalla kaikkiaan 149. Osa kasvateista on pärjännyt luolilla, osa näyttelyissä mutta ehkä parhaiten kasvattini tunnetaan juuri agilityn parista.

Käytännössä olisin oikeutettu hakemaan borderterriereiden kasvatustyöstäni Vuolasvirta palkinnon.
Mutta olen jättänyt sen hakematta, ainakin toistaiseksi. Mutta kuten eräs tuttavani listasi niin esimerkiksi kasvatittini jotka ovat syntyneet 3.3.2003 – 21.7.2006, ovat keränneet ns. Vuolasvirtapisteitä yhteensä 61 kun pistevaatimus ko. pentueille olisi 53 pistettä.

Nyttemmin kasvatus on jäänyt taka-alalle. Ja olen päättänyt keskittyä ”vain” omiin kotona oleviin koiriin ja oman harrastuksen eteenpäin viemiseen. Tokihan tapaan kasvattejani edelleen paljon agilityn parissa ja muutenkin, mutta uusia pentueita ei ole suunnitteilla. Sijoituksessa minulla on edelleen jokunen uros ja mahdollisuus käyttää yhtä narttua jalostukseen jos niin haluaisin. Narttu asuu hyvän ystäväni luona, joten kauhean suurta hoppua ei asian kanssa ole. Joten ei ole sanottu, että eikö jonakin päivänä pentuja vielä meille tulisi.

Ennen borderterriereitä minulla oli nuoruudessa mm. kaksi briardia jotka molemmat olivat varsin sairaita luustoltansa. Toinen, Linda eli hieman pidempään ja sen kanssa harrastin TOKOa. Yhden virallisen toko-kisankin tulin käyneeksi vuonna 1990 tuloksella ALO3.  Mutta nykyisin siis sydän sykkii vain agilitylle. TOKOsta en pidä ollenkaan. Se on liian ”kurinalaista” minun makuuni.

Ensimmäiseen viralliseen agilitykilpailuun osallistuin borderterrierinartun Taran kanssa syksyllä 2003. Sitä ennen olin ehtinyt harrastelemaan agilityä bordereiden kanssa varmaan viitisen vuotta. Tosin silloin totesin että ”Minä en koskaan kilpaile agilityssä”… Ja miten siinä sitten kävikään?

Kisasin useamman eri borderin kanssa mini ja mediluokassa. Eniten startteja tuli otettua borderterrierinarttu Alisan kanssa. Jonka kanssa kisasimme kolmosluokkaan asti. Alisa menehtyi muutama vuosi sitten aivokasvaimeen. Tässä on yksi vanha agilityvideo minusta ja borderterrieri Roccosta, vuodelta 2005

Agilitystä tuli tauko muutamaksi vuodeksi noin 2007-2008 vaihteessa koska jouduin auto-onnettomuuteen. Loukkasin siinä selkäni niin että olin mm. sairaslomalla yli puolivuotta. Kaikkiaan jouduin olemaan lajin parista poissa melkein kaksi vuotta ja kun palasin takaisin oli laji muuttunut melkoisesti ja selkä asetti omat haasteensa. En enää kyennyt juoksemaan, kumartelemaan tms kuten ennen. Sain siis pysyvän haitan selkääni joka edelleen tänä päivänäkin on riesanani. Mutta asioiden kanssa on opittava vain elämään.

Olen kouluttanut agilityä aktiivisesti vuodesta 2010 alkaen. Erityisesti pennut ja aloittelevat koirat ovat olleet kohderyhmiäni. Kouluttajana olen vaativa. Annan kotiläksyjä. Haluan myös että ne tehdään, ohjaajat eivät saa tehdä vain ”sinne päin” vaan on oltava tosissaan. Ihan pelkkää diipadaapa-ohjaajia en jaksa viedä eteenpäin. Tavoitteita pitää olla, mutta tavoitteet jokainen määrittelee itse. Minun tehtäväni on vastaavasti tukea sitä alkutaivalta kohti niitä tavoitteita jotka ohjaaja on itselleen asettanut.

Mutta tässä siis lyhyt esittely minusta ja perheen muistakin koirista.

IMG_1787

Ehkä jonain päivänä meille tulee kolmaskin ”harrastuskoira”. Sen tosin olen ajatellut edustavan sitten medikokoista rotua. Rotu jääkööt vielä sanomatta, sen näkee sitten kun sen aika on.

Tekniikoiden läpikäynti

Joulun alla kävimme poikien kanssa läpi kaikki tekniikat joita olemme harjoitelleet. Ensisijaisesti oli tarkoitus kartoittaa Huin osaaamistaso tällä hetkellä. Lähinnä tarkastaakseni, että ovatko ne selviä koirille, riittävän hyvin eroteltavissa ja erotettavissa toisistaan. Oli mukava huomata että erotteluongelmia ei ollut ollenkaan. Eli Hui erotti hyvin tekniikat toisistaan, ei lähtenyt tekemään aivan jotain muuta mitä olin itse tekemässä. Joissain tekniikoissa on selkeää toispuoleisuutta. Eli esimerkiksi oikealla kädellä tehtynä tekniikka sujuu loistavasti, mutta vastaavasti vasemmalla kädellä tehtynä ei niin hyvin.

Lisäksi löysimme tarkastuskierroksemme avulla ne tekniikat jotka vielä tarvitsevat harjoittelua ja paljon vahvistusta. Näitä ovat mm:

  • Välistäveto (vasen käsi)
  • Välistäveto vs. serpentiini erottelu
  • Päällejuoksu (heikoin osaamistaso tällä hetkellä)
  • Viskileikkaus
  • Niisto (eli 360 takaakierto)
  • Olkapääkäännös
  • Valssi (lähinnä ohjaajan kannalta)

Keräsin läpikäydyt tekniikat kahteen videoon (muutamaa tekniikkaa emme ehtineet käydä läpi: Valssi, putkijarrutus ja Wrap)

  • Video 1
    Sis: Backlap, ihmisnuoli, Jaakotus, Jenkkikäännös, Niisto, Pakkovalssi, Saksalainen, Sokkari, Sylkkäri ja Vippaus
  • Video 2
    Sis. olkapääkäännös, päällejuoksu, serpentiini, takaaleikkaus, twist, viskileikkaus, välistäveto ja vastakäännös
MUST HAVE (nämä haluan hallita hyvin)
Tekniikka Mielikuva Suullinen käsky
Ihmisnuoli ”Käärme pistää” Suhina
Jenkkikäännös ”Keilaus” Nimi + Ota
Leijeröinti
Niisto ”vartti edellä” Takaa + Kier-kier
Olkapääkäännös Nimi
Pakkovalssi Ole rohkea Tule
Poispäinkäännös Vastakäsi, vain takaakierrot Kier
Putkijarrutus Rytmitys Nimi
Päällejuoksu Takaa
Saksalainen Takaa
Serpentiini ”suoraan meno” Mene-mene
Sokkari Tule
Takaaleikkaus Nimi
Valssi Ota
Viskileikkaus
Välistäveto ”Höyryjunan pilli” Sss-Sss
MUUT (perustaidot riittää)
Tekniikka Ohjaus Suullinen käsky
Backlap
Jaakotus Ota
Puolivalssi Ota
Sylkkäri Kier
Twist Takaa
Vastakäännös Nimi
Vekki
Vippaus Nimi + Kier
Wrap Kier

Joulutreenit, osa 2

Tämän päivän ”pääopetteluna” oli Niisto eli tuo 360° takaakierto kuten sitä kutsun. Meillä on Huin kanssa sen kanssa ollut ongelmia: Jäädään molemmat jumiin ja Hui tulee epävarmaksi hyppäämisen kanssa. Näytin ensimmäisen treenivideoni FB kavereilleni ja pohdiskelin sen perusteella saamiani kommentteja. Kommenttien, videon ja omien ”mututunteiden” perusteella päädyin siihen, että ongelmamme on nimenomaan tuo jumiin jääminen. Jään varmistamaan että Hui hyppää ja sitten ollaan kummatkin jumissa. Vaikeaa se on kuitenkin pienen koiran hypätä jos hirvi seisoo tiellä.

Tein muutaman vedon ensin Chadin kanssa kerratakseni itselleni miten sen kanssa teen ko. ohjauksen. Totesin, että Chadin kanssa mulla riittää rohkeus lähteä liikkeelle ajoissa. Rohkeutta vain peliin. Toki vahvistustakin vielä tarvitaan. Mutta se riittävän aikainen ja rohkea liikkeelle lähtö taisi olla se ”avainasia” tähän meidän ongelmaan.

Tämän lisäksi aloitettiin tekniikoiden tarkistaminen. Ehdittiin käydä seuraavat tekniikat läpi:

  • Backlap (vain Chad),
  • ihmisnuoli,
  • Jaakotus,
  • Jenkkikäännös,
  • Niisto,
  • Pakkovalssi,
  • Poispäinkäännös,
  • Saksalainen,
  • Sokkari,
  • Sylkkäri ja
  • Vippaus (vain Chad)

Chadin osalta nää on tuttua kauraa ja olikin vaan kertailua. Eipä juuri ongelmia. Huillakaan ei ollut noiden muiden kanssa ongelmia (paitsi se niisto, kts. Yllä). Ja mikä parasta erotteluongelmia ei ollut ollenkaan. Eli Hui erotti hyvin tekniikat toisistaan, ei lähtenyt tekemään aivan jotain muuta mitä olin itse tekemässä.

Mutta selkeää toispuoleisuutta vastaavasti olikin. Eli oikealla kädellä tehtynä lähes kaikki tekniikat meni pääasiassa nappiin ekalla yrittämällä. Toisella kädellä (vasemmalla) tehtynä tarvittiinkin sitten joissain muutama toisto eikä käännökset ollut läheskään yhtä tiukkoja kuin oikealla kädellä tehtynä.

Lopuksi otin molempien poikien kanssa pari kertaa kepit ja laskin videolta että nyt kummankin kundin keppisuoritusaika on noin 2,2 sek. Siinä kun se pysyisi niin hyvä!

Joulutreenit, osa 1

Pitkään aikaan emme ole ehtineet vapaatreenaamaan ja treenattavia asioita on listalle kertynyt varsin paljon.

  • Aloittelimme 360° takaakiertoa
  • Vahvistimme rengasta kutsuna
  • Kertasimme ja tutkimme hypyn merkkauksen ja käännöksen tekemistä
  • Kertasimme jenkkikäännöksen ja poispäinkäännöksen
  • Kokeilimme hieman rintaman avaamista

http://www.youtube.com/watch?v=bs00890o-Ag

Renkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa kutsuna tänään. Kerran takaisin päin mennessä Hui täräytti päin rengasta. Takaakierto (niiston tyyppinen) tuottaa edelleen vaikeuksia. Hui jää arpomaan pitääkö hypätä vai ei. Näitä täytyy vielä vahvistaa. Hypyn merkkauksessa tajusin että mä olen alkanut suhisemaan Huille. Mikä ihmeen suhina? Mistä se on nyt tullut? Huita ei kuitenkaan ole opetettu millään suhinalla kääntymään vaan sanalla joka on ”ota”. Heti kun unohdin suhinan ja vaihdoin sen opeteltuun asiaan niin johan kääntyi. Johan on pentele! Täytyy itse olla siis tarkkana mitä suustaan päästää. Eli vaikka Hui lukee kroppaa hyvin, niin se kuuntelee näköjään myös oikeasti noita suullisia käskyjä. Erotteluna tehtiin Huin kanssa sitten myös poispäinkäännös. Tehtiin jokaista käännöstä 1-3 kertaa. Hypyn merkkausta eniten, muita pääasiassa 1-2 kertaa. Chadin kanssa tein noiden lisäksi vielä yhden vippauksen.

Rintaman avauksessa oma kunto oli vähän häiriöksi. Kun on posket täynnä rataa niin koordinaatio ei ole kauhean kaksinen. Hieman tuntui että jopa huippaa kun juoksi ja yrittä kääntää päätä samalla. Joten ko. harjoitus ei sinällään mennyt kauhean hyvin. Positiivista oli että molemmat pojat luki rintaman avauksen hyvin eikä edessä olleita hyppyjä tarvinnut sen kummemin merkkailla tai näytellä.

Keppejä ei tehty Huin kanssa yhtään. Seuraavan kerran kun mennään treenimään olisi tarkoitus tehdä ensisijaisesti keppejä. Lisäksi tota 360 takaakiertoa täytyy katsoa uudemman kerran. Siinä mun täytyy oikeasti muistaa katsoa sitä koiraa, koko suorituksen ajan. Ainakin nyt alkuvaiheessa. Katse tukee suoritusta. Muista!

Ennen treenien alkua otin kännykälläni panoramakuvan Ojangon koiraurheilukeskuksesta. Täällä me siis treenataan: kesät, talvet.

NWP_121220_0000

Teenilistalle siis jäivät tältä päivältä:

  • Kepit
  • 360° takaakierto
  • olkapääkäännös
  • Jaakotus

Talvikuvia pojista

Lumenluonnin yhteydessä tuli napsastua muutama kuva pojista omalla pihalla. Yleensä kaivan kameran lumikuvia varten esille vasta helmi-maaliskuussa jolloin taas saadaan nauttia auringostakin. Tähän vuoden aikaan on vähän turhan pimeää kuvauksille.

Katso koiraa, katso koiraa, katso koiraa, KATSO KOIRAA

Ja vielä kerran katso koiraa! Tätä lausetta voinkin sitten hokea itselleni koko joulupyhien ajan kun ollaan kisatauolla. Huin toiset kisat (startit 3 & 4) päättyivät kummatkin nolosti hyllyyn.

Ensimmäinen rata alkoi suoralla: hyppy, rengas, pituus, puomi, hyppy. Hallin päästä päähän. Ei pitäisi tuottaa ongelmia. Haasteena tulivat vastaan Hyvinkään hallin liukkaat kontaktiesteet jotka ovat puisia ja kaipaisivat kovasti huoltoa. Alusta sitä vastoin on jälleen pitävä, kun vanha matto on otettu käyttöön viime vuoden katastrofimaton tieltä. Pohdin ensimmäisen radan aloitusta. Rengas on meillä esteistä ehkä heikoin, keppien ohella. Mietin että varminta on että jos lähden renkaan tasolta, ehkä pituuden ja renkaan välistä. Silloin ongelmaksi tulee puomi jonne Huin vauhti kasvaa tajuttomaksi jos joudun itse kiihdyttämään. Sillä kun minä kiihdytän, niin Huikin luonnollisesti kiihdyttää. Pelkäsin tässä vaihtoehdossa oikeasti sitä että Hui ei tajua puomin liukkautta vaan tulee sieltä alas puolessa välissä. Puomin alla oli putki joten pudotus ei ollut kauhean mielekäs vaihtoehto. Toinen vaihtoehto, johon päädyin, oli puomisuorituksen kannalta turvallisempi, mutta riskiveto renkaalle. Eli menin puomin ylösmenon tienoille kutsumaan. Jos suorassa olisi ollut vain hyppyjä, pituus, muuri, putki… melkein mitä muuta vaan paitsi rengas niin olisin luottanut 110% että Hui tulee tuon suoran ongelmitta. Arvelin että on 20% mahdollisuus että Hui kiertää renkaan ja tulee siitä sitten pituudelle … Ja näin kävi. Hui hyppäsi suoraan yhden hypyn, kiersi nätisti renkaan, palasi suoralle tekemään pituuden ja siitä puomille. Eli treenilistalle laitamme rengaskutsut.

Toinen rata alkoi hyvin, noh neljä estettä. A:lla en katsonut koiraa. A:n jälkeen oli puomin vieressä U-putki, A:n oikealla puolella josta piti heittää koira jälkimmäiseen putken päähän sisään. Olin hyvin edellä A:lla, putken ekan pään kohdalla työntämässä koiraa putkeen, mutta EN KATSONUT KOIRAA!! Ja Hui oli ehkäpä jo A:n harjalta lukenut putken ja sen ekan pään putkesta, jonka edessä seisoin. Joten Hui tuli ensimmäisen kerran todellakin kintuille. Täysiä päin jalkojani. Mulkasi minua ärsyyntyneesti: ”Mitä sä Hirvi siinä seisot?” Tämän lisäksi radalla tuli keppien sisäänmenovirhe ja yksi rima tippui. Mutta vastaavasti loppusuoralla ollut rengas meni nyt ongelmitta. Keppien sisäänmenovirhe tuli myös ekalla radalla.

Mutta jäinkin nyt itse asiassa pohtimaan että tuliko meille kaksi hyllyä? Vai saimmeko tuloksen tokalta radalta. Hävettää myöntää, mutta ei mitään havaintoa asiasta. Kakkosradan loppu oli minusta hyvää menoa. Kakkosradalla muutenkin pakka pysyi paremmin kassassa kuin ekalla, joka oli sellaista ”veitsenkärjellä” taiteilua.

Mutta treenilistalle siis ainakin: keppien sisäänmenoja lisää, rengas kutsuna.

Onneksi kohta on joululoma joten toivottavasti ehtii paremmin vapaatreenaamaankin kuin nyt on ehtinyt. Nyt ollaan joulun ajan kisatauolla ja seuraavan kerran kisataan 29-30.12.2012 Ojangossa ja tällä kertaa molempien poikien kanssa. Hui lauantaina ja Chad sunnuntaina.

Huomenna on SAGIn alueellisen Valmennuksen viimeinen kerta ja tein tuota kertaa varten ryhmälle kakun. Salaa toivoin, että tämä olisi ollut jo nollakakkumme, mutta aina ei käy tasan onnen lahjat. Jos ohjaa kuin pullopersesika niin ei tuloksetkaan voi hääppösiä olla. Näillä näytöillä sanoisin, että saattaa mennä tovi Huin kanssa ykkösissä 😀

kaakku

Muutama sananen kontaktiasennon korjaamisesta

Olenpas minä nyt kirjallisella päällä? Ehkä se johtuu siitä, että viimeiset puolivuotta on pitänyt treeniblogia vain ranskalaisin viivoin. Ja nyt kun on palattu takaisin ”oikean” blogin pitämiseen on kirjalliset virrat taas avautunut. Tai sitten vain pakoilen lumitöiden aloittamista 🙂

Lueskelin agi.fi palstaa jossa jälleen oli keskustelua kontaktiasennon korjaamisesta. Erinäiset keskustelupalstat ovat täynnä kontakteihin liittyviä kysymyksiä. Tyyliin:

  • Mitä teen kun koirani hidastaa kontaktilla
  • Miten saan koiran tulemaan nopeammin alastulo asentoon
  • Miten korjaan koirani sivuttaista asentoa kontaktilla

Yleensä näihin sitten annettaan erinäisiä jippoja ja kikkoja miten asentoa voisi parantaa tai alastuloa tehdä vauhdikkaammaksi. Monesti kysellään ensin että miten koiran kanssa on harjoiteltu asiaa ja sen jälkeen usein annetaan aivan erilaisia ”korjausehdotuksia” jotka eivät tue esim käytettyä opetusmetodia. Osa ohjeista on toki hyödyllisiäkin, sitä en kiellä. Esimerkiksi painotan itsekin varsin paljon koiran fyysisen kunnon merkitystä kontaktisuorituksissa. Koiran on oltava tietoinen takaraajoistaan, osattava käyttää niitä, sillä tulee olla hyvä keskivartalon hallinta, riittävästi potkua lavan alueella jotta se voi ottaa itsensä ”pehmeästi” vastaan alastuloissa.

Näiden lisäksi toki täytyy varmistaa että koira myös oikeasti ymmärtää mikä on sen tehtävä. Mitä siltä vaaditaan. Mikä on sinun kriteerisi liikkeelle? Oletko koskaan kirjoittanut sitä ylös, paperille ja verrannut sitä todelliseen suoritukseen. Kuinka paljon sallit poikkeamia kirjallisen kuvan ja todellisen suorituksen välille. Oletko aina ehdoton? Sallitko välillä jotain mikä välillä jätät palkkaamatta tai korjaatkin?
Jotta kontakteja voi lähteä korjaamaan, niin näihin kysymyksiin ensin tulisi saada itseltään rehellinen vastaus. Tässä vaiheessa on turha valehdella. Sillä vastauksia ei näe kukaan muu kuin sinä. Älä siis valehtele tai edes vähättele. Aloita siitä että kirjoitat koirasi ihanne kontaktisuorituksen paperille ylös. Yritä kuvailla se mahdollisimman tarkasti. Ei riitä että kirjoitat: ”Juoksee kontaktiesteen yli, pysähtyen alas”. Tällainen kuvaus antaa mahdollisuuden lukemattomille variaatioille, jotka kaikki voivat olla hyväksyttäviä, riippuen sinun tuulestasi.

Joten aloitetaan kontaktien korjaaminen siitä omasta mielikuvasta. Sillä jos et itse tiedä mitä haluat, miten koirasi voisi sen tietää? Minun ihanne kontaktisuoritukseni pysäytyskontaktissa kuuluu seuraavasti:

” Koira irtoaa itsenäisesti kontaktiesteelle, juosten sen alusta loppuun asti sillä nopeudella, jolla sen on mahdollista säilyttää tasapainonsa. Koira pysähtyy itsenäisesti suullisesta käskystä kontaktiesteen alastulolle seisomaan, niin että takajalat ovat kontaktipinnalla ja etujalat ovat maassa. Koira hakeutuu tähän asentoon ohjaajan sijainnista riippumatta. Pysähtymisen jälkeen koira katsoo ohjaajaansa ja etenee radalla vasta ohjaajan suullisesta käskystä.”

Jos lähdetään purkamaan sitten tätä mielikuvaani palasiin saadaan esille eri osa-alueet joita tulee harjoitella jotka vaikuttavat jokainen omalta osaltaan kontaktisuorituksen toteutumiseen.

” Koira irtoaa itsenäisesti kontaktiesteelle”

Tämä kohta asettaa mm. seuraavia vaatimuksia koulutukselle:
Koiran siis tulee osata kontaktieste ensinnäkin nimeltä. Sen tulee erottaa se muista esteistä (esim putki). Koiralla riittää rohkeutta lähteä suorittamaan estettä yksinään ja kauempaakin ohjaajasta.

”juosten sen alusta loppuun asti sillä nopeudella, jolla sen on mahdollista säilyttää tasapainonsa”

Tämä vaatimus asettaa haasteita koiran fyysiselle kunnolle, josta olikin jo edellä puhetta. Fyysisen kunnon kehittämiseen on paljon hyviä jumppaharjoituksia, temppuja yms joista saat parhaiten tietoa koirasi omalta fysioterapeutilta.

” Koira pysähtyy itsenäisesti suullisesta käskystä kontaktiesteen alastulolle seisomaan, niin että takajalat ovat kontaktipinnalla ja etujalat ovat maassa…”

Tämä kohta asettaa vaatimukseksi koulutukselle sen että koira tietää mikä on oikea asento. Koiralla tulee olla riittävä tietoisuus paikasta mutta myös asennosta. Kriteerit asennolle voitaisiin itse asiassa kirjata vieläkin tarkemmin. Missä kulmassa esimerkiksi etujalkojen tulee olla suhteessa kontaktin alastuloon sivusuunnassa jne. Toisaalta tämä kuvaus saattaa olla riittävä kun puhutaan jo kokonaisen kontaktiesteen suorittamisesta, ei pelkän asennon opettamisesta. Siinä on hyvä tehdä itselleen selväksi missä menee hyvän, sallitun ja virheellisen suorituksen raja.

” Pysähtymisen jälkeen koira katsoo ohjaajaansa ja etenee radalla vasta ohjaajan suullisesta käskystä”

Kohta asettaa vaatimukset/kriteerit esteeltä poistumiseen ja toimintaan ennen poistumista. Minä haluan että koirani katsovat minua kontaktiasennon saavutettuaan. Mitä sinä haluat? Voi olla että haluatkin että koirasi katsoo eteenpäin, joka on aivan yhtä hyvä kriteeri kuin omani.

Tämä oli kuitenkin vain pieni esimerkki millainen suoritus voisi olla kirjallisena. Ja kuten edelläkin jo mainitsin, niin tämäkin kuvaus voisi olla paljon, paljon tarkempi. Se voisi sisältää tosiaan tarkan kuvauksen itse asennolle, asentoon menemiselle ja asennosta poistumiselle. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä vähemmän on kouluttanut pysäytyskontakteja, sen tarkempi kuvaus on tarpeen, jotta itse tietää mitä haetaan. Kokeneidenkin kouluttajien kannattaa kirjoittaa ainakin hieman laajempi kuvaus paperille kuin ensimmäinen esimerkkini oli: ” Juoksee kontaktiesteen yli, pysähtyen alas”

Nyt kun meillä on kriteerit ja suorituksen osa-alueet hallinnassa. Tiedämme mitä haluamme. Lähdetään tarkastelemaan itse suoritusta. Onko se sellainen kuin haluamme? Video omien poikien kontaktisuorituksesta keinulla kesältä 2012

Meillä ei kriteeri vaihdu oli kyseessä sitten A-este, keinu tai puomi. Kriteerit ovat aina samat. Fyysisessä mielessä keinulla korostuu koiran tasapaino, koordinaatio ja syvätuki. A:lla vastaavasti korostuu alastulossa takapään hallinta ja keskivartalon tuki sekä lapa-alueen lihaskunto. Puomisuorituksen nopeuteen vaikuttavat koordinaatio, tasapaino ja tietoisuus jaloista. Miksi fysiikka on niin tärkeää? Yksinkertaisesti ilman hyvää koordinaatiota, tasapainoa ja lihaskuntoa koirasi ei kykene suorittamaan keinua yhdessä sekunnissa. Fyysiset puutteet heijastuvat koiran nopeuteen, koska koira joutuu varmistamaan omaa etenemistään esteellä ja varmistamaan että se ei sieltä putoa.

Oletetaan että nämä fyysiset ominaisuudet on koirallasi hallinnassa. Koirasi kontaktisuorituksessa mättää jokin muu. Ja ajatellaan että se on nimenomaan tuo 2on-2off asentoon hakeutuminen ja asennon löytäminen. Jälleen seuraa monta kiperää kysymystä sinulle joihin on hyvä vastata rehellisesti 🙂

  • Milloin huomasit kontaktiasennon huonontuneen?
  • Milloin puutuit siihen koulutuksellisesti? Odotitko hetken tai vähän pidemmänkin ajan ennen kuin aloit puuttumaan aiheeseen.
  • Oletko ollut johdonmukainen? Oletko sallinut joskus puutteellisen suorituksen ja toisinaan puuttunut siihen?
  • Oletko rangaissut koiraa kontaktialueella?

Kontaktipaikan tulisi olla koiralle aina positiivinen paikka ja asia. Se on asia jonne koira haluaa mennä, koska siellä ollessaan maailma on parempi paikka. Aurinko paistaa, pikkulinnut laulavat ja mikä parasta ohjaaja on erittäin onnellinen ja tyytyväinen ihminen. Sinne on ilo mennä. Sinne halutaan mennä. Sinne on PAKKO päästä! Ja tällaisen mielikuvan luomiseen ei voida käyttää torumista, fyysistä kurittamista tms negatiivista ajatusta.

Toki ymmärrän ja käytän itsekin koirillani virheelliseen suoritukseen liittyvää palautetta. Koulutuksellisessa vaiheessa se on vain ”oho, väärin meni, yritä uudestaan” lausahdus. Joka pitää sisällään sen tiedon koiralle että tuo ei ollut sitä mitä odotin, kokeile jotain muuta. Se on itse asiassa koiralle kannustava viesti, jos sitä käyttää oikein. Koira haluaa miellyttää. Mutta ei suinkaan sinua. Vaan vain ja ainoastaan itseään. Se pyrkii kaikella tekemisellään saavuttamaan itselleen jotain sellaista mitä se haluaa. Oli se sitten pallo, rapsutus, nami, vapaus, leikki tms.

Kun voidaan olettaa että koirasi oikeasti osaa asian, olet asiasta 110 prosenttisen varma. Voidaan virheelliseen suoritukseen lisätä toruminen. Mutta toruminen tulee kohdistaa kontaktilta poissaoloon, ei kontaktiesteeseen. Eli koiraa ei koskaan toruta silloin kun se on kontaktialueella, never ever! Toruminen, kuten onnistuneen suorituksen merkitseminenkin on ajoituksellisesti hyvin haastavaa. Koulutuksen kulmakiviä on, että onnistuu torumaan tai palkitsemaan oikeasta asiasta, oikealla hetkellä. Olet saattanut nähdä koiria joita esimerkiksi torutaan silloin kun koira seisoo lattialla, poissa kontaktialueelta. Kysy silloin mielessäsi: ”Mistä koiraa torutaan?”. Koiraa torutaan tuossa tilanteessa lattialla seisomisesta, eikä suinkaan esimerkiksi kontaktialueen ylihyppäämisestä. Toruminen tulisi siis osata ajoittaa siihen kohtaan kun näkee koiransa lähtevän ponnistukseen, ajattelematta edes pysähtymistä. Torumisen tulee siis liittyä siihen loikkaamiseen jonka koira tekee. Saitko juonesta kiinni? Haastava vai mitä?

Miksi kontaktialueella ei sitten saisi koiraa torua? Siihen voin esittää sinulle vain vastakysymyksen: Kuinka mielelläsi sinä menisit paikkaan jossa tiedät aina saavasi turpaan tai haukkuja? Verrattuna paikkaan jossa sinua vain kehutaan ja saatat saada jopa palkankorotuksen tai bonuksen? Minä ainakin haluaisin mennä jälkimmäiseen ja mahdollisimman usein vieläpä.

Toinen virheellinen tapa mielestäni kontaktisuorituksen korjaamiseen on pakottaa koira takaisin kontaktialueelle, esimerkiksi peruuttamalla koira sinne, heittämällä koira sinne tai käskyttämällä se sinne. Miksi? Kysy mieluummin mitä opetat koirallesi ko toiminolla. Jos et heti keksi, niin mene seisomaan itse puomin alastulolle. Ota kaksi askelta eteen ja kaksi askelta takaisin kontaktille. Anna itsellesi nami. Ota taas pari askelta eteen ja pari takaisin kontaktille ja anna nami. Mitä liikettä opetat nyt itsellesi? Mistä nami tuli? Nami tuli siitä että sahasit kontaktilta pois ja takaisin sille. Eli palkkasit tätä sahausliikettä. Aivan samoin jos koirasi himmaa kontaktiesteen alastulolla, jäät odottamaan että koira hakeutuu sinne alastuloon (HUOM! Nyt ei puhuta varhaiskoulutuksesta) ja palkkaa koiran kun se on hakeutunut asentoon, vaikka siihen nyt olisi mennyt x minuuttia. Mitä opetat? Mitä vahvistat? Vahvistatko nopeaa etenemistä asentoon?

Eli kaiken kouluttamisen perustana on se että tiedät itse mitä haluat. Vahvistat niitä asioita mitkä sisältyvät tuohon omaan mielikuvaasi. Ajoita palkkaaminen ja toruminen oikein. Voit itse asiassa ihan hyvin unohtaa vaikka torumisen, jos niikseen haluat. Mutta palkkaamista et voi lopettaa koskaan. Et edes kokeneelta koiralta. Jokainen koira vaatii vähintään satunnaista palkkaamista ja vahvistamista oikeista asioista.

Mutta sitten kaiken tämän jälkeen takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Kuralle menneiden kontaktien korjaamiseen. Vai olemmeko jo siinä? Ehkäpä?

Huilla kuitenkin tuli kesällä pitämämme tauon aikana kontaktiongelma. Se ei enää hakeutunut itsenäisesti alastuloasentoon. Huomasin tämän ratatreeneissä 20.6.2012

Hui ei hakeutunut enää selvästi opettelemaamme asentoon. Se jäi liian ylös. Asentoon hakeutuminen oli myös riippuvainen omasta liikkeestäni. Vedättämällä sen sai asentoon, ilman vetoa ei. Joten teimme tarkistustreenit kotipihalla jotka osoittivat kylmän totuuden: Kontaktit olivat kuralla

Nämä on niitä hetkiä joita ei toivo kohtaavansa mutta jotka on varsin yleisiä koiran koulutuksessa. Aina välillä asioissa tulee takapakkia. Ei pidä masentua vaan korjata tilanne. Mielestäni tilanteen korjaamiseen on ainoa tie se että lähtee liikkeelle opetuksen alusta. Saatat kysyä anteeksi mitä? Mutta kyllä, kuulit oikein. Unohda kaikki kikkakolmoset, etupalkat, apupalkkaajat, palkkaustavan muutokset yms. Jos kyseessä on nimenomaan aikaisemmin hyvin kontaktit suorittanut koira joka ykskaks muuttaa toimintaansa. Kyse ei ole sen suuremmasta asiasta kuin oikeiden asioiden vahvistamisesta ja muistuttamisesta. Ei siihen tarvita taikatemppuja. Riittää että lasket harjoituksen tasoa niin helpoksi että koiran on mahdollista onnistua. Jos aikaisemmin koiran kontaktiasennon opettamiseen menee 6 viikkoa, kun lähdetään nollatilanteesta liikkeelle, niin korjaaminen tapahtuu vastaavasti kuudessa päivässä. Toki vain silloin jos puutut asiaan heti kun sen huomaat ja lasket kriteerit niin alas että koira varmasti onnistuu. Eli käytännössä tämä tarkoittaa takaisin lähtöruutuun.

Meidän kontaktienkorjaus näytti tältä. Unohdimme hetkeksi esteet, palasimme vauva-ajan harjoitteluvälineeseen: kontaktilautaan ja harjoittelimme omalla pihalla.

Josta päästiin varsin nopeasti takaisin yksittäisille kontaktiesteille ja sen jälkeen voitiin ottaa kontaktit osaksi rataa

Eli jos koirasi kontaktit yks kaks ”hajoavat”, niin

  • vastaa ensin edellä esittämiini kysymyksiin.
  • Kirjoita oma kuvauksesi ihannesuorituksesta paperille. Vertaa sitä todellisuuteen ja kartoita missä vika on.
  • Palaa takaisin perusasioiden harjoitteluun ja vahvistamiseen. Ja muista korjaamisen jälkeen olla johdonmukainen. Se on reilua koiraasi kohtaan. Salli se mikä on paperille kirjoitettu. Voi kirjata ylös sen vaihtelun minkä sallit esimerkiksi asennon suoruudessa, mutta pysy siinä mitä olet asettanut kriteeriksi. Jos vaihdat vaatimustasi vähän väliä, päivästä tai tuulestasi riippuen saat vain epävarman koiran.
  • Pidä kontaktialue ja asento vain positiivisena asiana.
  • Ajoita palkkaus ja toruminen oikea-aikaisesti. Muista palkita epäsäännöllisesti myös kokenutta koiraa.
  • Haasta itsesi ja koirasi. Älä tyydy siihen suoritukseen minkä jo varmasti osaatte, vaan vaikeuta harjoituksia omalla sijoittumisellasi, erikoisilla liikkumistyyleillä ja häiriöillä. Kannusta koiraa ja muista virheellinen suoritus on vain mahdollisuus uuteen yritykseen.

MUKAVIA kontaktihetkiä

Pennusta agilitykoiraksi: Hui opettelee pujottelemaan

Kerran nyt innostuttiin niin tehdään vielä toinenkin yhteenveto, Huin matkasta: Pujottelun opettelu. Tässä on listattuna kaikki Huin keppitreenit mitä olemme tehneet.

Alkuajan harjoituksia, ei varsinaista pujottelun opettelua

Jonka jälkeen totesin että tämä ei ole se meidän metodi.
”Varsinainen” keppien opetus aloitettiin maaliskuun lopussa.

Pujottelun opettaminen

Metodimme oli suorat kepit + ohjurit

Keppien yhdistämien rataharjoitukseen

Pujottelunopeuden kasvattaminen kujan avulla

En ollut Huin pujottelunopeuteen tyytyväinen, joten aloin työstämään nopeutta kujan avulla. Harjoittelimme kujaa 9 treenikerran ajan, jonka avulla saimme pujottelunopeuden laskemaan yli 3 sekunnista reiluun 2 sekuntiin.

Harjoittelu jatkuu suorilla kepeillä

Huin matka pennusta agilitykoiraksi

Nyt kun kisaikä on saavutettu ja takana on ensimmäiset viralliset kisat, niin voisi ehkä jollain tavalla summata yhteen kuluneen puolitoistavuotta. Loppujen lopuksi aika meni varsin nopeasti, vaikka muistan ajatelleeni monta kertaa alkuvuodesta että miten sitä malttaa odottaa oikeasti vuoden loppuun asti että päästään kisaamaan. Ja välillä tuli se pakokauhu että enää niin ja niin monta kuukautta jäljellä ja sitten pitäisi olla kisakunnossa. Loppujen lopuksi aika hyvin asiat saatiin harjoiteltua valmiiksi ja pohja rakennettua. Valmista ei vielä missään nimessä olla, ei koskaan. Matka jatkuu ja uusien jippojen keksiminen ja vanhojen kikkojen hiominen jatkuu.

Pennun koulutus on omalla tavallaan eräänlainen matka. Ja monet näkevät matkan kulun eritavoin. Osa on sitä mieltä, että pennun kanssa on syytä odottaa vuoden ikään asti ennen kuin alkaa agilityä harrastaa ja toiset on samalla kannalla kanssani että alusta alkaen aletaan opetella. Ei voida sanoa että kumpi on oikein tai kumpi tapa on parempi. Eiköhän se riipu jo ensinnäkin ohjaustavoista, toisekseen myös koiran luonteesta, motivaatiosta, työmoraalin määrästä jne. Jos on siinä ihanteellisessa asemassa että ohjaajana voi juosta koiransa kanssa lähes esteeltä esteelle, merkaten kääntymiset, keppien sisäänmenot jne voi oman näkökulmastani hyvin odottaa sinne vuoden ikään asti, ennen kuin alkaa harjoitella. Silloin ohjaaja voi tehdä koiran puolesta radalla paljon, auttaa käännöksissä, kertoa tarkasti jokaisen esteen, sen etäisyys edellisestä. Kadehdin näitä ohjaajia. Oikeasti. Itse kun en siihen kykene. Eli minulle ei auta kouluttajan huutaa radan reunalla ohjeeksi ”Juokse kovempaa”. Se ei vaan aina ratkaise ongelmaamme. Vaikka juoksisin kuin aropupu omilla töppöjaloillani en koskaan pystyisi juoksemaan kuten esimerkiksi Jari Suomalainen. Oma selkävaivani sekä non-liikunnallinen taustani sen rajoittavat. En ole koskaan ollut liikunnallinen nuori. Lähinnä vihasin kouluaikoina liikuntatunteja. Olin kiinnostunut vain koirista ja hevosista. En saavuta mitään hypertilaa kunnon fyysisen rääkin jälkeen. Lähinnä koen pahoinvointia. Toki fyysistä kuntoa voi ja pitäisikin kehittää, mutta tässä vajaan neljänkympin iässä on myös osattava hyväksyä oma fyysinen rajoittavuus. En juokse kovaa, koordinaationi ei ole kovin kaksinen eikä ketteryyskään ole mitään huippuluokkaa. Lähinnä se on kuin virtahevolla. Tasainen, suoraan eteneminen on minun alaani 🙂

Mutta omaan vilkkaan mielikuvituksen. Osaan myös (ainakin omasta mielestäni) kouluttaa koiria. Joten ne on sitten taas vastaavasti omia vahvuuksia ohjaajana ja koiran kouluttajana. Jos fysiikka ei riitä johonkin asiaan, niin ei se suinkaan tarkoita että pitäisi luovuttaa. Ei suinkaan! Silloin on vaan keksittävä miten asiasta voi muuten selviä. Agilityohjaukseni perustuukin tälle ”luovuudelle” jossa koiralle annetaan varsin suuri osuus vastuusta. Ohjaukseni pyrkii perustumaan sille idealogialle että koirille annetaan radalla tehtäviä jotka se suorittaa itsenäisesti. Minun tehtäväni on kertoa suunta, tulevat esteet ja käännökset. Koira hoitaa lopun. Ja jotta tämä on mahdollista täytyy koiran olla teknisesti varsin taitava. Sen tulee osata paljon sellaisia asioita mitä ”normaalin” agilitykoiran ei välttämättä tarvitse osata. Ja jotta koiran kanssa voi aloittaa kisaamisen 18-24 kk:n iässä on näiden temppujen kouluttaminen aloitettava varsin varhaisessa iässä. Peruspohjan rakentamiseen (estehakuisuuteen, irtoamiseen, radanlukemiseen, ohjaajan lukemiseen jne) menee yli puolet tuosta ajasta. Kaikkeen ei edes esteitä tarvita, saati sen kummempia esteitä kuin hyppy ja putki. Koirathan oppivat esteet todella nopeasti, siihen ei juuri aikaa tarvitse varata. Mutta kaiken muun oppimiseen meneekin sitten lukemattomia tunteja. Ja se yhteistyö, yhteen hitsautuminen vie sitten loppuelämän. Omat haasteet tuovat sitten ohjaajalle koiran kehittyminen. Koirat tulevat nopeammiksi, itsevarmimmaksi, estehakuisemmiksi. Joten omaa ajoitusta, rytmiä täytyy oppia säätämään sen mukaan.

Kaiken tämän alkulöpinöiden jälkeen on ehkä aika palata takaisin siihen alkuperäiseen aiheeseen: Huin matka pennusta agilitykoiraksi. Pidin aiheesta omaa blogia, mutta tuo blogi on nyt lopetettu sillä matkamme tuli päätökseen: Hui saavutti kisaiän ja starttasi ensimmäisissä kisoissaan 6.12.2012

Mutta kurkistetaan miltä matkamme näytti.

Tein aikoinani Huin ”alkeiskurssista” (2-7 kk) oman videokoosteensa joka on nähtävillä täällä:

Pennusta agilitykoiraksi, osa 1: Alkeiskurssi

http://www.youtube.com/watch?v=yTxg9EGrdEc

Pennusta agilitykoiraksi, osa 2: Möllistä kisäikään

Minun piti aina tehdä jatko-osa tuolle mutta vielä toistaiseksi se on ainakin tekemättä. Joten tehdään se sitten kirjallisesti. Eli olen kerännyt tähän ranskalaisin viivoin Huin pentublogista asioita mitä teimme kunakin kuukautena.

7-8 kk  (28.12.2011 – 28.1.2012)

8-9 kk (28.1.2012-28.2.2012)

9-10 kk (28.2.2012-28.3.2012)

10-11 kk (29.3.2012-28.4.2012)

11-12 kk (29.4.2012-28.5.2012)

12-13 kk (29.5.2012-28.6.2012)

13-14 kk (29.6.2012-28.7.2012)

14-15 kk (29.7.2012-28.8.2012)

15-16 kk (29.8.2012-28.9.2012)

  • 29.8.2012 1. Epikset
  • 2on-2off kontaktien kertausta keittiössä kontaktilaudalla
  • Muutamat BAT viikkoteenit, edelleen varsin laiskan puoleista treenaamista.

16-17 kk (28.9.2012-28.10.2012)

  • Perustaitojen kertausta: eteenmeno vs. poispäinkäännös (takaakierto kauempaa), välistäveto vs. serpentiini, käsien merkitys
  • Rimat 55 cm 11.10.2012
  • 2. epikset
  • perustaitojen kertaamista: rengasleikkiä, oikean putkenpään valitseminen, takaakierto vs. jaakotus, keppikulmat, takaaleikkaus kepeillä, vedätykset kepeillä

17-18 kk (28.10.2012-28.11.2012)

Seuraavat jatkot tälle päättymättömälle sarjalle voisivat olla

  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 3: Ykkösluokkalaisesta kolmosluokkalaiseksi
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 4: Kolmosluokasta SM-kisoihin
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 5: SM kisoista MM karsintoihin
  • Pennusta Agilitykoiraksi, osa 6: SM kisoista MM kisoihin

Tavoitteitahan pitää olla, sillä ei sitä muuten kehity. Ja oma motivaatio tippuu matkalla jos ei ole unelmia mitä tavoitella.

Huin ensimmäiset kisat on takana

Millään hohdokkailla tuloksilla emme voi kauheesti juhlia, mutta tuloksista huolimatta (2xHYL) voineen todeta olevani tyytyväinen varsinkin ensimmäiseen rataan. Jos ei oteta huomioon Huin itsemurhayritystä renkaalla, niin rata meni minusta sujuvasti. Pysyin niissä ohjauskuvioissa jotka olin suunnitellut. Pieni rikko tuli radan flowhun tuon rengastörmäyksen seurauksena, mutta sen jälkeen taas matkamme jatkui varsin rikkumattomana. Mihin olin erityisen tyytyväinen, niin siihen että en lähtenyt tekemään mitään varmisteluohjauksia ekalle radalle: Tein jopa suunnitelmani mukaisesti persjätön kepeille (mikä nyt olisi voinut olla hieman jopa vedättävämpi jos lähdetään pilkkuja halkomaan). Mutta uskalsin irrottaa koiran kun oli tarvis ja kohtuullisen hyvin taas vastaavasti Hui oli minun mukanani kun oli sen aika. Joten voineemme todeta hyvä me!

Toinen rata olikin sitten suoraan sanottuna paskaakin paskempaa ohjausta. Rata lähti kulkemaan oikeastaan vasta jotenkuten keppien jälkeen.

Mitä sitten tapahtui näiden kahden radan välissä?

Tiedän mitä siinä tapahtui. Suurin syy oli omassa keskittymisessäni. Itselleni on tärkeää että saavutan ennen kisastartin alkua tietynlaisen kuplan, johon mahdumme vain minä, koira ja rata. Kaikki muu on ulkopuolella. Tuon kuplan aikaan saamiseksi joudun olemaan ”yksin”. Eli en saisi kauheasti rupatella tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Huita tai Chadiä ei saisi tulla rapsuttelemaan, eikä ne saisi leikkiä toisten koirien kanssa. Ennen rataantutustumista ja oman suorituksen jälkeen voin viettää sosiaalista elämää mutta rataantutustumisen jälkeen minun täytyisi kyetä sulkeutumaan tuohon kuplaani. Ekalla radalla se onnistui. Kupla tosin puhkesi renkaalla, mutta vire säilyi siitä huolimatta. Vietinkin odotusajan (rataantutustuminen – suoritus) yksin. Kävelin Huin kanssa hallissa, kävimme tekemässä parit keppisuoritukset. Leikimme ja istuimme vierekkäin. Omat mielikuvat olivat rannalla, tyynen veden äärellä aamuhämärässä. Tämän mielikuvapaikan ajattelu rauhoittaa omaa jännittämistä ja tuo tietyn tyyneyden mieleen, jolloin keskityn olennaiseen.

Alljungun-lake-morning-tree-sun-river-lake-1600x1200

(lähde: http://wallpaper.us.com/DesktopWallpapers/203/Alljungun+lake/1600/1200/)

Ennen toista rataa rupattelin ystäväni kanssa niitä näitä, Hui hyppeli ihmisten seurassa, emme olleet kaksin. Kahta koiraa ennen lähdin sen kanssa hieman kävelemään, mutta peli oli jo menetetty. Kupla oli vain unta.

BAT Viikkotreenit 4.12.2012

Koska treenaaminen on ollut syntisen vähäistä lähiaikoina, kiitos leipätyön, oli onni että sain molemmille pojille paikan BATn viikkotreeneihin (Video).

Kouluttajana meillä oli tällä kertaa Kaisa Ylätuuhonen eli MM-tason koulutusta oli tarjolla. Kivan radan Kaisa olikin tehnyt meille.

Chad aloitti. Chadin kanssa ei radalla ollut suurempia ongelmia. Pikkasen keppien sisäänmenojen hakuvaikeuksia, mutta laitan ihan treenaamattomuuden piikkiin. Chad yleensä on varsin taitava keppien hakemisessa. Huin kanssa ongelmia sitten piisasikin. Suurin ongelma oli että Hui ei takanurkan käännöksiin reagoinut mitenkään. Eli kääntymistreeniä on tosiaan tiedossa jahka vapaatreenaamaan ehditään.

Mutta alun saksalainen, putkijarrut ja persjätöt kepeille toimi molemmilla varsin mallikkaaksi. Kuin myös pakkovalssi.

Target Team treenit 2.12.2012 (Hui)

Timo Rannikon toiseksi viimeiset Target Team treenit pidettiin Vuokkoset Areenalla 2.12.2012. Tällä kertaa tehtiin rataharjoitusta. Rata oli varsin haasteellinen. Alussa oli neljä hyppyä rinnakkain joista ekaan väliin tehtiin välistäveto ja kahteen seuraavaan päällejuoksu. Peräkkäiset päällejuoksut on meillä vielä vaiheessa.

Monet kohdat menivät oikein mukavasti, mutta sitten tuli myös treenikassiin asioita joita täytyy vahvistaa. Ensimmäinen tuli esille tuossa alussa jossa oli välistäveto + päällejuoksut. Yritimme muutamalla eri tavalla tehdä tuota kuviota. Ja yhdessä variaatiossa totesimme että Hui ei lue ollenkaan käännösmerkkiä kauempaa annettuna. Mutta jälkikäteen pohdittuani asiaa tuumasin, että Hui taisi sekoittaa vain asian aikaisemmin oppimaamme ja oma asentoni ei ollut sille riittävän erotteleva että se olisi ymmärtänyt ohjauksen tiukaksi kääntymiseksi ko. kohdassa. Olemme samantyyppistä kuviota kuitenkin harjoitelleet ja jossa Huin täytyy hypätä suoraan seuraava hyppy. Esim. http://www.youtube.com/watch?v=F5VLQFCKcEo

Eli tämä vaatii nyt pohtimista miten erottaa tarpeeksi selkeästi että milloin hypätään suoraan ja milloin kääntyen.

Toinen treenikassiin tullut harjoitus on peruspyöritys ja hyppysuunta. Tähän olen itse asiassa jo törmännyt aikaisemmin ja on monta kertaa ne pitänyt laittaa treenilistalle, mutta muut asiat ovat menneet pyörityksen ohi tärkeydessä. Nyt ongelmaan on tullut mukaan myös tuo ”väärä hyppysuunta” joten asian prioriteetti nousi kummasti.

Video treenattavista asioista

Jonka jälkeen voi katsoa niitä onnistuneitakin kohtia 🙂

Piirsin radasta vielä mukaillun version tulevaisuutta varten jossa voimme harjoitella muutamaa kohtaa jotka jäivät tällä erää hieromatta.

02122012

Treenikaverit blogi on tauolla

 


Taukomme on päättynyt 2.12.2012

Heinäkuun 2012 touhuja

Heinäkuun touhuja 2012

Ja taas on vierähtänyt viime päivityksestä aikaa, joten tehdään jonkinlainen yhteenveto mitä viimeksi on tapahtunut, heinäkuun aikana.

Molempien poikien kanssa on harjoiteltu hyppykorkeuksia. Chadille on nostettu satunnaisesti rimat 65 senttiin ja tehty niiden kanssa hyppyharjoitteita. Huille nostin ensin rimat 45 senttiin ja nyt elokuun alussa nostin jo 50 senttiin. Alkuun molemmilla pojilla oli varsin paljon tekemistä uusien hyppykorkeuksiensa kanssa, mutta hiljalleen korkeuksiin on totuttu ja alan luottamaan että Chadkin selviytyy noista korkeimmista hypyistä, vaikka toivonkin että niitä ei ihan hirveän usein tulisi kisoissa vastaan.

Heinäkuussa me oltiin aika paljon myös tauolla sillä Hui teloi ensin kynnen ja sitten vielä etutassunsa. Lomalla käytiin sitten virkistäytymässä Porvoossa jossa pojat pääsivät uimaan.

Kauheesti ei olla kotipihalla treenattu, mutta jotain silti. Huin kanssa kertailtiin hyppysuuntia

Jotta voisimme aloittaa paremmin työstämään päällejuoksun, serpentiinin ja välistävedon työstämisen johon onkin sitten käytetty elokuun alku.

Heinäkuussa oli BAT viikkotreenit tauolla joten hirveesti ratatreeniä ei tehty. kerran mentiin kaverin kanssa treenaamaan ratatreeniä ja silloin tehtiin MM-karsinta tunnelmissa ko. kisojen hyppäri.

Chad kävi Janakkalassa kisaamassa 29.7.2012 josta tulisaisena kaksi hyllyä ja yksi vitostulos.

Siinäpä ne taisi suurimmat ollakin. Nyt elokuussa on taas BAT Treenit pyörähtäneet käyntiin. Ikävä kyllä vielä yhtään treenivideota noista ei ole saatu kuvattua. Toivottavasti kuitenkin jatkossa saisin jonkun ryhmäläisistä nakitettua kuvaushommiin 🙂

Target Team 2-3, 3. treenikerta 15.7.2012 (Hui)

Huilla oli tänään edessään kolmannet Alueellisen valmennuksen treenit Timo Rannikon johdolla Vuokkoset Areenalla. Tehtiin ensin serpentiiniä, jonka arvelinkin olevan ihan piece of cake meille. Mutta seuraavaksi vuorossa oleva päällejuoksn arvelin tuottavan vaikeuksia ja niin se tuottikin. Lopuksi tehtiin vielä 19-esteen rata joka koostui pelkistä hypyistä. Rata suoritettiin niin että ensin sai harjoitella 1-2 kertaa kahta valitsemaansa kohtaa. Tämän jälkeen lähdettiin tekemään rataa pareittain jolloin kumpikin teki 2 x 2 toistoa. Hyllystä pihalle.

Samalla meillä oli Huin kanssa ”Vuosipäivä”, nimittäin yhteistäeloa on takana tasan vuosi

Heinäkuun kisajakso (Chad)

Purina Open starttasi jälleen kesäkuun lopussa. Otettiin Chadin kanssa osaa kahteen viralliseen 3-luokan kisaan. Lisäksi käytiin epistelemässä kerran 2-luokan radoilla ja kerran 1-luokan radoilla.

27.6.2012 – 3 lk kisat,
joista toiselta radalta nolla, sijoituksella 9.
http://www.youtube.com/watch?v=8LPTxRJSwlk

4.7.2012 – 2 lk:n kisat
http://www.youtube.com/watch?v=Ry5JYv4ccZE

9.7.2012 – 3 lk kisat,
jotka menivät aivan penkin alle
http://www.youtube.com/watch?v=ohf0rsAyhzk

11.7.2012 – 1 lk kisat,
joissa tavoitteena oli tehdä radat distance-tyyliin. Ekalla radalla onnistuin. Toisella en.
http://www.youtube.com/watch?v=LyXf2xWOe8g

Target Team 2-3, 2. treenikerta 30.6.2012

Kontaktityö on tuottanut tulosta

Maanantaina kävimme vapaatreenaamassa heti aamutuimaan. Ohjelmaan olin suunnitellut kepit ja keinun. Näiden lisäksi tein vielä lopuksi muutaman käsien merkitys harjoituksen serpentiinillä ja välistävedoissa.

Kontaktityö on tuottanut selvästi tulosta, sillä keinusuoritukset olivat molemmilla pojilla varsin ripeitä. Huin keskiarvo kahdeksalla toistolla oli 1:09 sekuntia ja Chadin 1:12 sekuntia. Chadin hyvä keskiarvo yllätti, sillä Chadillä on erilainen tyyli keinulla kuin Huilla ja olen ajatellut että Chadin ryömimistyyli olisi selvästi hitaampi, mutta ei se vaan olekaan.

Mukavaa oli huomata että Juhannuksen yli tehty kontaktityö kotona on tuottanut tulosta ja Huilla oli jälleen hyvä focus eteenpäin

Keinun jälkeen siirryttiin sitten keppitreeniin jossa Hui yllätti tänään olemalla Chadiä pätevämpi radanlukutaidossa. Tein ensin molempien kanssa keppejä yksittäin ja sitten siirryttiin lähetyksiin parin hypyn kautta. Hui näki ennen keppejä olevan suoran, Chad ei. Eli oli tarkoitus mennä hyppy-hyppy-kepit. Hui teki tunnollisesti hyppy-hyppy-kepit. Chad teki hyppy-kepit. Eli sivuhyppy jäi välistä. Se ei nähnyt koko hyppyä, näki vain kepit. Nytkö jo ollaan siinä pisteessä että ”pojasta polvi paranee”?

Hui on selvästi myös hiljalleen alkanut päästä juonesta kiinni välistävedoissa, enää ne ei ole niin tuskaa, mutta ei ne varmat ole. Chad on myös vähän jumittuja. Kun tehdään ensin serpentiini se menee hienosti, sitten kun pitäisi vaihtaa välistävetoihin pitää pari kertaa muistuttaa sitten se tekeeekin vain välistävetoja… ei näe enää serpentiiniä.

Treenien aikana tuli myös puhelimeen ilmoitus uudesta sähköpostista. Ja varsin mukava viesti siellä meitä odottikin. Huin lonkka- ja kyynärlausunto Kennelliitosta. Hui on parasta A-luokkaa ja nyt ihan virallisestikin. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0

Huin kontaktit on kuralla

Musta on tullut ihan järkyttävän laiska blogin päivittäjä. Viime viikolla ollaan kuitenkin treenattu enemmän kuin pitkiin aikoihin. Merkityksellisin asia tämän viikon aikana on ollut että tajusin, että Huin kontaktit on päässeet tauon aikana menemään kuralle joten aloitin niitä työstämään loppuviikosta.

Torstaina 21.6 tein kotona kontakteja pentuaikaisella kontaktiharjoittella ja siinä totuus tuli ilmi kaikessa karuudessan.

Perjantaina kävimme tekemässä kontakteja pentupuomilla Ojangossa. Edelleen huonoja vetoja joten perjantai-iltana päätin sitten ottaa lusikan vaan kauniiseen käteen ja palata ihan perusteisiin. Eli otin lautatreeniä pihamaalla. Asentona kaikkein vaikein: ohjaaja laudan takana. Alkuun Hui vaan pyöri, mutta sitten alkoi asento löytyä ja lopuksi saatiin lähettämällä aikaseksi oikein nättejä suorituksia. Näitä siis on vaan nyt jatkettava. Uusi kontaktiharjoite kotiinkin pitäisi tehdä. Näköjään noita kontakteja vaan on säännöllisesti treenattava.

Kirjoitin aiheesta jopa Target Teamin keskustelupalstallekin seuraavasti:

”Hui on nyt pari kertaa viime treeneissä tehnyt kontaktien kanssa sitä että se ei ole täpännyt etujalkoja maahan vaan jäänyt asentoonsa alastulon päälle. Tämä tuli nyt meille työnalle ihan näinä viime treenikertoina. Samoin kuin Huin keinu on ollut paljon napakampi/sähäkämpi aikaisemmin. Mä olen vähän sellainen että lähden oman koiran muuttuneita käytöksiä ensin etsimään fyssarin kautta ja sitten jos sieltä ei löydy mitään syytä niin sitten seuraavaksi koulutuksen kautta. Huilla on seuraava fyssarikerta vasta parin viikon päästä (to 5.7) joten me siihen asti olen ajatellut treenata asentoa/paikkaa kotosalla laudallamme jolla kontaktit on opetettu ja kentälle mentäessämme myös esteillä.

Tässä video tämän päiväisestä treenistämme jossa tulee tuo kontaktiasento puomilla esille ja sitten keinun epävarma suoritus. Tässä voi olla taustalla ihan sekin että herra on vaan vähän ”unohtanut” kun mulla oli toukokuussa kohtuullisen kiireaikaa töissä enkä päässyt niin paljon treenaamaan kuin normaalisti joten kontakteja ei välttämättä tehty kertaakaan muutaman viikon aikana. Ja jotenkin itse koen että nuoret koirat tarvitsevat esteistä säännöllistä ”muistuttamista” jotta suoritukset pysyy hyvinä.

Kurkistin treenimuistiinpanoistamme noita treenikertojamme ja keinusuorituksia ja sain tällaisen kaavan aikaseksi (taas näkee hyvän puolen noiden treenimuisteloiden kirjoittamiselle)

Huin Keinun kehitys

Tässä on yksi keinusuoritus joka oli ”normaalilla” tasollamme. Tämä on siis niinkin kaukaa kuin 10.4.2012 sen jälkeen olemme tehneet keinua 25.4 jolloin treenattiin ulkona pentukeinulla. (Tuossa videossa äänet menee vähän miten sattuu). Mutta tuollaiset keinut olemme tehneet siis aikaisemmin myös ”isolla” keinulla. Sitten olikin taukoa, peräti niin pitkään kuin 5.6.2012 asti jolloin seuraavan kerran tehtiin keinua osana ratatreeniä  (Huin suoritukset alkaa kohdasta 1:33) Ja siellä tuli eka lentokeinu vastaan ekalla suorituskerralla. Merkittävästi musta Hui ei ottanut tuosta kuitenkaan nokkiinsa, mutta tuon jälkeen keinusuoritukset ovat vain huonontuneet. Hui siis vilkuilee taakse, himmaa keinulla.

Huin Kepit

Toinen asia mikä huolestuttaa itseäni on Huin kepit. Keppien treenaus lähti hyvin käyntiin. Se oppi ajatuksen todella nopeasti. Motivaatiota tuntui löytyvän. Mutta nyt kun ollaan siirrytty ”puukeppeihin” niin Huin motivaatio on selvästi huonompi. Se saattaa pujotella kerran hyvin. Sen jälkeen se hakee useimmiten oikein sisään, mutta menettää rytmin, tulee pois kesken tms. Myös vauhti on alkanut hidastumaan. Kellotin videolta alkuaikoina kepeiltä jopa 2.3 sekunnin vauhteja, nyt ollaan jossain 3 sekunnin tasossa tai pikkasen jopa päälle. Mitä vinkkejä tähän? Olen itse ajatellut ottaa askeleen taaksepäin ja laittaa Huin kapealle kujalle ja tehdä siinä paljon, mukavia toistoja. Osana rataa kepit meni alussa 6.4 kun oltiin juuri aloitettu keppien opettelu, mutta nyt ei enää juurikaan mene osana rataa. Tosin olen kyllä hävyttömän paljon tehnyt sitä että en ole luottanut koiraan vaan olen keskeyttänyt (palkkapiste) ennen keppejä ja jatkanut taas kepeiltä eteenpäin ja sitten säännöllisen epäsäännöllisesti joko palkattu keppien päähän tai vasta muutaman esteen jälkeen.

Yksi syy mitä olen miettinyt on tosiaan tuo keppimateriaalimuutos. Alku opeteltiin smartin oransseilla muovikepeillä jotka joustaa mukavasti koiran pujotellessa. Mutta nyt BATn smartin kepit on rikki joten ollaan jouduttu pujottelemaan vain puukepeillä ja metallisilla, ohkasilla kepeillä. Puukepit varsinkin on minusta todella ”jäykät” eikä jousta yhtään koiran liikkeen mukana.

Mutta sellaisia huolia meillä: kepit, kontaktiasento/paikka ja keinun epävarmuus. Olisi ihan mukavaa että esim jos ensi kerralla ehdittäisiin vaikka pohtimaan koirien keppiopetuksia. Luulen, että moni voisi kaivata niihin vinkkejä. Itse haluaisin Huille mahdollisimman itsenäiset ja nopeat kepit. Kepeillä kun aikaero voi olla tosiaan jopa melkein pari sekuntia, niin se on varsin merkityksellinen este minusta.”

Timo vastasi viestiini seuraavasti:

Ekaksi Huin kontakteihin. On oikein hyvä ensin varmistaa, ettei koirassa ole mitään fyysistä ongelmaa. Videoata katsoessa minun mielestäni ongelma oli sama aalla, keinulla ja puomilla. Eli Koira ei keskittynyt loppuun asti esteeseen, vaan ajatus siirtyi liian aikaisin ohjaajaan. Tämä on kovin yleistä ja syitä saattaa olla useampia. Ainakin näitä on hyvä miettiä:

  • Kun nuorelle koiralle tehdään esteitä yksittäin, niin loppuun asti tekeminen on usein hyvää. Kun esteet siirretään osaksi rataa, alkaa koira miettimään jatkoa.
  • Vapautus. Tämä tulee usein eteen kun on jonkin verran kisattu. Koiraa on vapautettu juuri ennen kuin se on ehtinyt tekemään sille opetetun tempun (lyödä etujalat maahan). Tällöin koira alkaa kysymään vapautusta.
  • Alkuvaiheessa tulee usein treenattua siten, että itse juoksee esteen suuntaisesti ja vähän ohi. Koulutuksen edetessä (ratamaisiin)treeneihin tulee kohtia, jossa ohjaaja jää jälkeen, ottaa sivuetäisyyttä tai liike on muuten erilainen kuin opetetussa peruskaavassa. Näistä saattaa tulla koiralle epävarmuutta, mikäli näitä asioita ei ole vahvistettu riittävästi.

Nämä nyt ekana tuli mieleen. On varmasti kaikille suht selvää, mutta kannattaa kuitenkin miettiä näitä asioita oman koiran kannalta.

Tulemme seuraavalla kerralla tekemään näihin liittyvää treeniä.

Vielä pikaisesti kepeistä. Materiaaleilla on tosi iso merkitys. Olin muutama vuosi sitten kouluttamassa porukkaa, joka treenasi metallikepeillä ja suurimmalla osalla koirista oli pujottelu ongelmia. Kun ne vaihdettiin muovikeppeihin, alkoi homma etenemään varsin nopeasti. Samoin batin metallikepeillä on koirilla (valmennusryhmässä) selvästi enemmän häikkää. Itse en tämän kokemuksen myötä metallikeppejä haluaisi omille koirille käyttää. Smartin kepit on tosi kivat ja joustaa paljon. Ongelma tulee siinä, että kun muut ei jousta, ei koira voi käyttää samaa tekniikkaa.

Kuja on hieno idea, kannatetaan. (itse opettanut kujalla viime vuosituhannelta alkaen).
Ja juu, keppejäkin on tarkoitus seuraavalla kerralla katsastaa

Sitten utelin ihannesuoritusaikoja:

  • Keinulle (alle 1,5 sek)
  • Puomille (alle 2 sek.)
  • A-esteelle (1,5 sek)

Suluissa Timon antamat aika-arviot

Marjon treenit 20.6.2012

Pientreeniryhmämme kokoontui jälleen Vuokkoset Areenalle toisiin Marjon pientreeniryhmän kokoontumisajoihin. Molemmat pojat pääsivät jälleen kirmaamaan Marjon vauhdikkaan radan läpi

BAT Viikkotreenit 19.6.2012

Molemmat pojat mukana: Hui Emmi Lavikan ryhmässä ja Chad Janne Pukkilan ryhmässä

Vapaatreenit 14.6.2012

Olen loppuviikon selkäni takia sairaslomalla, joten päästiin aamupäivästä poikien kanssa ojankoon. Vihdoinkin kunnolla vapaatreenaamaan!

Aloitettiin päivän urakka keppitreeneillä. Muutama toisto kummallekin. Alkuun vaan Hui sai hieman yllättävän häiriön kun yksi kepeistä kaatui kesken pujottelun, joten jouduttiin vaihtamaan kepit toisiin. Keppitreenien jälkeen siirryttiin Vapun antamaan hyppytekniikkaharjoitukseen jossa tavoitteena on opettaa poikia nostamaan itsensä pystyyn ponnistuksessa ja säilyttämään hyvä liitoasento (eli selkä pyöreenä). Molemmilla kun notkahtaa selkä hieman liitovaiheessa. Mitä nyt katselin noita liitoja niin mielestäni kohtuu hyvin selät pysyi, Chadillä paremmin mutta silläkin alkoi selkä väsyä selvästi toistojen myötä vaikka en ottanut kuin neljä toistoa kummallekin.

Näiden jälkeen siirryttiin päivän pääharjoitukseen, jonka videoinnissa harmittavasti kävi pieni äksidentti. Kamera oli asetettu Smartin muurin pilarin päälle, mutta tuuli sen verran että koko hemmetin pilari kaatui ja vei kameran mennessään jolloin vika treenivideointi tuhoutui kokonaan. Pah! Kamera tietysti kaatui kun oltiin jo lopetettu. Harmi etten tajunnut heti sammuttaa kameraa. Noh treenit on pääasia, ei se videointi.

Mutta päätreenissämme tehtiin tiistain viikkotreenistä, Marjo Hytösen treeniradasta alkupätkää että sitä esteen ohikuljetusta, jotka onkin tuolla alempana kuvattuna. Ohikuljetus oli pojille aika vaikea, ne eivät millään meinanneet luopua esteiden bongauksesta, mutta saatiin kuin saatiinkin molemmat esteen ohi. Tätä täytyy ehdottomasti vielä jatkaa.
Välistäveto treenissä sain Huille todella nätit käännökset loppuvaiheessa, suhina auttoi selvästi ennakoivaan välistävetoon, joten sitä sen kanssa voi noissa hyödyntää. Chad ei juuri suhimisten päälle ymmärrä.

Videolla on kaikki kuvatut ja tallentuneet treenipätkät putkeen, molemmista. Joten se on tällä kertaa kohtuu pitkä.

BAT Viikkotreenit, KILP2 12.6.2012

Eilisiä Chadin viikkotreenejä oli kouluttamassa Marjo Hytönen. Molemmat pojat pääsivät treenaamaan, kun yksi treenikaveri joutui olemaan poissa. Marjon radalla oli yksi kohta joka joutuu ehdottomasti vapaatreeniin nimittäin A:lta kun tultiin alas oli kolme hyppyä rinnakkain, joista ensimmäinen mentiin takaa, keskimmäinen ohitettiin ja kolmas vasta hypättiin. Kuljetus oli todella haastava ja lähetys ei onnistunut. Molemmat pojat tätä tiplasi koko ajan. Eli se siis treenilistalle. Samalla tulee vahvistettua sitä ”kun käsi on lähellä, koira on lähellä”. Perusasioita siis, jonka molemmat pojat pitäisi osata, mutta näköjään edelleen on vaan vahvistettava. Piirsin ko. kohdasta pienen ratapiirustuksen. Lisäsin siihen myös tuon alun (1-4) jossa en saanut välistävetokäännöstä kummallakaan tarpeeksi tiukaksi.

Video kertokoot sitten loput

Hui on läpivalaistu

Hui kävi perjantaina 8.6.2012 läpivalaisussa. Kuvattiin pojalta lonkkien ja kyynärien lisäksi myös olka- ja kinnernivelet sekä otettiin selästä kaksi kuvaa. Tervettä poikaa ollaan. Kuvat katsoi läpi kaksi eläinlääkäriä, joista toinen ortopedi. Lonkat lähtivät kennelliittoon lausunnolla A/A ja kyynärät 0/0

Kintereet, selkä ja olkapäät olivat ”vain minua” varten, koska veljellä on todettu OCD niin halusin varmistaa että Hui on myös sen osalta terve.

Alla pitäisi näkyä galleriana kuvat. Mutta se ei aina toimi kaikilla selaimilla. Jos kuvat ei näy niin ne on tallennettu myös galleriaamme.

Vapun hyppytekniikka viikonloppu

Lauantaina 9.6.2012 oli Chadin vuoro osallistua Vapun hyppytekniikkakurssille. BAT Järjesti jatkaville hyppytekniikka päivän Ojangossa. Pääsimme tekemään ensimmäisen kerran Vapun ohjauksessa hyppytekniikkaratoja ja muutamaa uutta harjoitusta meille.

Lauantaipäivä aloitettiin perussarjan tarkastamisella. Ja sen jälkeen Vappu rakensi Chadille oman harjoitteen, jossa tarkoituksena olisi että CHad lähtisi käyttämään ponnistuksessa paremmin takapäätään eli tekisi painon siirron selvemmin taakse ennen ponnistusta

Perussarjalla saimme kotiläksyksi laittaa targettia vaihtelevasti eri väleihin. Ei vain aina vain loppuun.

Seuraava harjoitus olikin sitten kaariharjoitus. Siinä Chadillä ei ollut ongelmmia. (paitsi se sama painon siirto taakse ponnistuksessa) mutta Chad osaa hyvin katsoa reitin kaarella. Ainoastaan Chad oli nyt targetistaan niin innoisaan että ei olisi malttanut millään tehdä S-mutkan kahta kaarta vain ekan kaaren jälkeen oli jo kaahaamassa palkalle.

Viimeisenä harjoituksena oli pieni hyppytekniikkarata jossa lähdettiin okserin takaa, siitä kahden hypyn kaarelle joka jatkui saumattomana viiden hypyn perussarjalle ja sen jälkeen putkeen. Putken jälkeen normikokoinen välihyppy ja taas putkeen. Viimeisen putken jälkeen mentiin kasvavalle sarjalle. Chad selvisi radasta oikein hyvin.


Lauantaina saatiin uusi, hyvältä vaikuttava harjoitus: Tähti

Sunnuntaina 10.6.2012 oli sitten Huin vuoro: Peruskurssin toinen päivä.

Vihdoinkin agilityä!

Vihdoinkin agilityä! Eilen päästiin molempien koirien kanssa Viikkotreeneihin. Huikin pääsi mukaan kun sai tuurauspaikan. Marjo Hytönen oli meitä kouluttamassa. Tänään ehdin vielä töiden lomassa käymään kentällä vapaatreenaamassa eilistä rataa. Tehtiin rata kolmessa pätkässä poikien kanssa.

Hui 1 v , työkiireitä & Jumppaamista

Koska oma leipätyö on nyt ollut enemmän harrastamisen esteenä kuin normaalisti ja agilityn treenaaminen on jäänyt siitä syystä vähemmälle niin ollaan sitten keskitytty koirien kanssa sekä peruskunnon kasvattamiseen että taas jälleen tehostettuun jumppaamiseen. Toukuun aikana on tullut jumpattua useamman kerran viikossa, temppujen kautta.

Eihän se jumppaaminen koskaan pahaksi ole, mutta kyllä sitä oikeesti alkaa jo hiljalleen kaipaamaan aktiivista treenaamistakin. Ehkäpä juhannuksen aikoihin alkaa helpottamaan. Juhannusviikko onkin itselläni lomaviikko joten silloin kyllä päästään treenaamaan 🙂

Kaiken tämän hälinän keskellä Hui Huippanenkin ehti täyttämään vuoden. Niin se aika rientää!

Hyppytekniikkaa & Frisbeen heittelyä

Perjantai-iltana mentiin jälleen Sipooseen tekemään hyppytekniikkatreenit. Tein molempien poikien kanssa ensin askeleen pidennyksen ja sen jälkeen vielä perussarjan. Tämän jälkeen siirryttiin heittelemään frisbeetä. Hanna heitteli ja mä kuvasin. Chad yllätti, sillä se ei suostunut ollenkaan Hannan heittelemäksi, vaan haki yhden Hannan heittämän frisbeen ja toi sen mun luokse. Joten sen kuvaaminen jäi aika vähäiseksi. Hui ei ollut niin nokonuuka kuka sitä kiekkoa heittelee 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

22.5.2012 BAT Viikkotreenit, KILP2 (Chad)

Chadin kanssa pitkästä aikaa otettiin osaa omiin viikkotreeneihin. Kouluttajana oli Heli Kallioniemi, joka oli tehnyt varsin helpohkon radan. Päätin pitää treenit ns. hyvänmielen treeneinä eli pidin rimat 45 sentissä, että Chad saisi vaan ”tuubittaa”. Oma juoksu tuntui todella raskaalta ja radalla liikkuessa tuntui että ei päässyt ollenkaan liikkeelle. Videolta kun katsoi niin ei se näyttänytkään niin pahalta kuin tuntui.

Treeniyhteenveto ajalta 6.-20.5.2012

Blogi on ollut ihan hunningolla ja pitkään. On mukamas ollut niin kiire.
Mutta jos tähän tekisi lyhyen koosteen mitä on toukokuun aikana tapahtunut.

6.5.2012 Target Team, 1. treenikerta (Hui)
Ensinnäkin Huilla oli Target Teamin ensimmäinen treeni kera valkun. Valkkunamme toimii Timo Rannikko. Treenikerrat kestävät aina 5 tuntia. Ensimmäisellä kerralla lähinnä testailtiin koiria. Testaaminen jatkuu vielä ensikerralla, sillä kaikkia testeja ei ehditty suorittamaan. Ohjaajillekin tehtiin kaksi fysiikkatestiä. Ns. Z-juoksu ja piip-testi. Oma tulokseni piip-testissä oli vaivaiset 4 minuuttia. Joten tunnin jälkeen alkoi sitten vihdoin ja viimein oma kunnonkohtuskuurini. Koirilta testattiin kontakteja (niiltä jotka niitä kykenivät tekemään), kääntymistä, ohjaajan liikkeeseen reagointia. Videolla onkin Huin kaikki suoritukset eri testeistä.

7.5.2012 Vapaatreenit, kepit (Hui & Chad)
Kävimme maanantaina pikkasen treenaamassa molempien kanssa keppejä Ojangossa

13.5.2012 Hyppytekniikkatreenit (Chad & hui)
Päätimme Hannan kanssa aloittaa jälleen säännölliset kimppatreenit hyppytekniikoiden parissa, jos vaikka niitä tulisi siten tehtyäkin. Kerran tai kaksi kertaa viikkoon olisi tarkoitus yrittää päästä Hannan pihalle treenaamaan.

17.5.2012 Marjo Hytösen yksityistunti
Olemme pienen ryhmän kanssa päättäneet ottaa yksityistunteja Marjolta. Teemana koirien itsenäinen suorittaminen, ohjaajan linjat ja sijoittuminen. Helatorstaina oli ensimmäinen kerta. Olemme varanneet näille treeneille neljälle koirakolle kolme tuntia aikaa. Tosin mä tein kyllä molempien koirien kanssa, kun aikaa oli sen verran ruhtinaallisesti. Ensin tein pidemmän pätkän (15 min) Chadin kanssa ja vikaksi vielä Huin kanssa 10 min pätkän. Seuraava kerta onkin hieman ennen juhannusta

18.5.2012 Vapaatreenit (Chad & Hui)
Käytiin perjantai-illan kunniaksi molempien kanssa Ojangossa vapaatreenaamassa. tarkoituksena oli kertailla perustaitoja.

20.5.2012 Hyppytekniikkaa (Chad)
Chadin kanssa Hannan luona treenaamassa hyppytekniikkaa. Hui ei ottanutkaan osaa, koska se oli tölvässyt itseään viikonlopun aikana ja se ontui toista etujalkaansa.

BAT Viikkotreenit 1.5.2012, KILP2

Marjo Hytönen kun oli tulossa kouluttamaan niin halusin molemmat pojat ehdottomasti treeneihin mukaan. Joten nyt ehkä voi sanoa onneksi muutama treenikaveri oli vappua viettämässä ja Huikin pääsi tuuraamaan ko. ryhmään. Marjon radalla tällä kertaa pyrittiin sijoittumaan hyvin koiran eteen niin että ohjaaja oli melkein pääasiassa koiran edessä koko treenin ajan. Rivakkaakin liikettä tarvittiin loppusuoralla olevaan takaavientiin. Marjo halusi että ko takaavienti viedään perinteisesti, joten sinne piti tällä kertaa vaan pyrkiä kipittämään. Samoin päällejuoksut Marjo halusi tehdä rytmittämällä, eli ei käsien vaihdoilla. Toimi ihan OK molempien kanssa, mutta kyllä mä aijon olla sen verran itsepäinen ja pitää ”sovitusta” metodistani kiinni että kädenvaihdot pysyvät mukana. Se on reilumpaa koiraakin kohtaa mielestäni, että vain yksi ohjaus merkitsee yhtä asiaa.

Huipan kanssa jouduttiin pätkimään rataa enemmän palasiksi

Siinä missä Chadin kanssa pyrittiin enemmän ehjiin kokonaisuuksiin

Pidin Chadillä myös ohjureita kepeissä ja hyvin näki niiden hyödyn. Pujotteluajat oli joka kerta alla 2,3 sekuntia.
Nyt kun tästä asennosta vaan saisi vakaan ja sen pysymään myös ilman ohjureita niin avot. Edelleen jatketaan ohjureiden kanssa.
Viikonloppuna on vielä yhdet kisat ja sitten mä luulenkin, että jäädään kisatauolle. Keskitytään saamaan toi pujottelu kuntoon sekä omaakin kuntoa paremmaksi. Toki vaikka myönnän että hieman toukokuun puolessa välissä olevat JAUn kisat kiinnostaisi, kun ne on kuitenkin niin lähellä. Täytyy nyt katsoa

Vapputreenit, Part 1 (30.4.2012)

Aamupäivällä otettiin molempien poikien kanssa keppejä kotosalla. Samalla sain aloitettua vihdoin ja viimein Chadin pujotteluasennon korjaamisen. Tehtiin molempien kanssa kuudella kepillä ja ohjureilla töitä.

Illalla oli vuorossa sitten vielä hyppytekniikkatreenit Hannan luona. Tein poikien kanssa kaksi sarjaa: Askeleenpidennyksen (6-9-9) okserin kera ja etäisyydenarvioinnin (6-7-8-9). Tavoitteena olisi Hannan kanssa nyt yrittää vähintään noin kerta viikkoon tehdä näitä hyppytekniikoita. Toukokuun lopussa onkin sitten Vapun peruskurssin vuoro. Ollaan ilmoittauduttu Huin kanssa sinne. On mielenkiintoista kuulla, mitä Vappu tykkää Huin tekniikasta. Itse pidän sitä jo varsin pätevänä tässäkin aiheessa. Itseasiassa videolta katsottuna se meni minusta jopa Chadiä paremmin, vaikka Chadin kanssa näitä treenejä on hinkattu varsin paljon. Noh toisaalta olihan se aikoinaan ehkä yksi maailmankaikkeuden huonorytmisimmistä ja hyppäävistä koirista, jolla ei ollut mitään käsitystä miten sen kroppa toimii.

Hui: Askeleen pidennys 6-9-9

Chad: Askeleen pidennys 6-9-9

Molemmat: Etäisyyden arviointi

Hyppytekniikkoiden jälkeen tehtiin Huin kanssa vielä hieman Hannan keppejä, kun kerran päästiin luonnon nurmella, uusilla kepeillä ja uudessa paikassa treenaamaan, niin pitihän se tilaisuus käyttää hyödyksi. Rytmi on edelleen sekaisin mutta vauhtia yllättävän paljon (nopein veto 2.28 sekuntia videolta katsottuna)

Treenitiistai 24.4.2012

Tämä viikko näyttää pahasti sille, että ei juuri ehditä treenaamaan joten Tiistaina lähdin päiväsaikaan Hallille poikien kanssa. Pääasiassa oli tarkoitus treenata Huin kanssa, sillä Chadillä olisi illalla vielä omat viikkotreeninsä.

Treeni-idea oli tullut jo noin viikko sitten netistä bongaamastani videosta, josta piirsin hieman mukautetun radan.

Tällä kertaa tehtiin vain esteelle 22 asti eli keinulle. Ensimmäisen kierroksen vein Huin ”juoksemalla” ja toisella kierroksella otettiin enempi Distance harjoitteluna. Mielestäni jälkimmäinen veto meni paremmin kuin eka, vaikka vauhti olikin hitaampi. Hui reagoi nopeuddenmuutoksiini, kropankääntämisiini ja käsiini huomattavasti Chadiä herkemmin. Chadin kanssa tehtiin rata vain pari kertaa distance-harjoitteluna. Chadin kanssa treenatessa välillä tulee sellainen fiilis että me ei enää tarvita sanoja, vaan kaikki sujuu lähes ajatusten tasolla. Tänään oli sellainen flow.

Chadin viikkotreenit oli pitämässä Jade Erkko. Chad sai mennä kisojen jälkeen matalilla rimoilla. Omat kintut ei olleenkaan toimineet vaan kangistuin jo melkeen lähtöön. Rata onneksi oli sen verran virtaava, että taitava koira ei juuri ohjaajaa tarvinnut 🙂

Kisat 22.4.2012 (Chad)

Eilissä HSKHn kisoissa Chad teki nollatuloksen hyppärillä, sijoittuen 7:ksi. Toinen rata oli ihan kaaosta, kolmosradalle sain taas paketin kasaan mutta hyl-tulos tuli kun Chad lintsasi vikan keppivälin jota en lähtenyt korjaamaan.

Kisoissa oli oma fiilis hyvä, juoksu tuntui kulkevan. Chad hieman vielä haikaili naisten perään, mutta oli mukavasti kuitenkin kuulolla. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kolmosluokassa

Pidän molemmista pojista erilaisia exel-tilastoja, niin treeneistä kuin kisoistakin. Noh kisoista tällä hetkellä toki vain vasta Chadistä 🙂 Mutta olen kokenut ne mielekkääksi tavaksi seurata koirien kehitystä ja mielestäni ne myös auttavat hahmottamaan nopeammin missä mennään. Tässä Chadin kisatilastoa 3-luokan starteista

BAT Viikkotreenit 17.4.2012

Työt haittaa tällä hetkellä pahasti harrastamista ja myös vaikuttaa blogin ylläpitoon. Tuntuu, että ei oikein ehdi eikä jaksa kirjoitella mitään treeneistä. Huomaan, että monta päivitystä puuttuu. Noh yritän ainakin videot laittaa esille, sillä ollaan kyllä viikottain käyty treenailemassa: enimmäkseen viikkotreeneissä, vähemmän ”itseksemme”. Harmi sinänsä että nyt ei ole ollut vapaa-aikaa vapaatreeneille, sillä molempien poikien treenilista vain kasvaa kasvamistaan.

Eilen BAT viikkotreenejä oli pitämässä Jade Erkko. Jade oli tehnyt mukavan, vauhtiradan, jossa pääsi koirat irrottelemaan.

Chad oli tapaansa taitava ja saikin paljon kiitosta Jadelta teknisestä osaamisestaan. Tosin herran kanssa käytiin hieman keskustelua vippauksesta ja poispäinkäännöksestä, sillä molemmissa Chad kyllä kiersi esteen, mutta lähti hyppäämään toiseen suuntaan. Ei siis kääntynyt hypyssä minua kohti vaan minusta poispäin. Oltiin Jaden kanssa molemmat vähän haaviauki että miten se nyt noi tota lukee. Huillekaan Vippaus ei toiminut radalla, mutta sitä vastoin poispäinkäännös erinomaisesti. Saksalainen toimi molemmilla.

Chad oli hyvin varma kepeillä ja Huikin teki hyvin 12-keppiä. Vaatii toki vielä että olen lähempänä sitä kuin mitä minun tarvitsee olla Chadin kanssa. Se näin lyhyesti treeneistä, videot kertokoot loput.

BAT Viikkotreenit 16.4.2012

Maanantaina pääsivät molemmat pojat tuuraamaan KILP1-treeniryhmään. Ikävä kyllä treeni ei ollut kovin hyvä tällä kertaa 😦
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun oikeasti poistuin pettyneenä treeneistä. Eikä syynä ollut edes omat suoritukset. Omat pojat menivät mielestäni ihan OK. Kouluttaja oli vain hieman tympeä ja passiivinen. Ehkä sillä oli huonopäivä. Noh anyway. Jotenkin jäi fiilis että kouluttaja ei tykännyt minusta, koirista, ohjauksista tai mistään. Mutta vastaavasti ei saatu juuri mitään muutosehdotuksiakaan, paitsi Chadin kohdalla koutsi tuumasi: ”Voisit enemmän vedättää” ja vastaavasti Huin kohdalla koutsi tuumasi: ”Ei hän juuri nyt osaa oikeen mitään sanoa kun toi on noin nuori”.
Että näin tällä kertaa.

Kisat 14.4.2012

Chadille ensimmäinen 0-tulos kolmosista

Chadille ensimmäinen 0-tulos kolmosista tänään Purinalla hyppyradalta. Ensimmäiseltä agiradaltakin saatiin tulos, 10. Virheet tulivat meille hyvin harvinaisista paikoista: puomin ylösmeno (en ole tästä itse 100% varma) sekä keinun ylösmenosta (tästä olen varma, kun se sisälsi ohjausvirheen ja Chad tuli keinulle hieman sivuttain). Kahdessa ekassa radassa oli paljon hyvää. Mm. ekan radan 4-5 ensimmäistä estettä oli yleisön sanojen mukaan: ”Yksi parhaista vienneistä”. Hyvin pienellä kaarteella sain tiputettua Chadin putkeen, joka odotti heti siivekkeen takana. Tokassa radassa parasta oli keppien haku. Chad muutenkin haki tänään kaikilla radoilla todella varmasti kepit, haastavistakin kulmista. Vikalla radalla tuli vain rytmirikko puolen välin jälkeen.

Jäin kaipaamaan hieman lisää uskallusta itselleni, eritoten keppien vedättämiseen. Treeneissä ne uskallan vedättää miten päin tahansa, miksi en sitten kisoissa? Tulospaineita kun meillä ei tänä vuonna ole. SM:iin ei lähdetä vaikka nollat nyt sattuisi tulemaankin kasaan. Sillä ei olla mielestäni vielä sinne valmiita. Se on vasta ensi vuoden tavoitteita.

Ekalla radalla Chad sijoittui jonnekin 30. tietämille ja toisella radalla taisi olla sijalla 24-27. Joten ihan ok, kun kisaajia kuitenkin oli se noin 80 kipaletta.

Pääsiäistreenit 6.4.2012

Pitkäperjantaina suuntasimme poikien kanssa jälleen Ojankoon. Mukaamme liittyi Sari ja Miina Riiseni, sillä olin sopinut Sarin kanssa että kokeilen miten Miina kulkee. Samalla tuli keskusteltua mitä Miinalle voisi seuraavaksi opettaa.

Olin suunnitellut helpohkon radan, jossa oli mukana kepit, muutama olkapääkäännös (putken oikean pään löytäminen) ja sopivasti irtoamista.

Kun olin juossut kaikkien kolmen koiran kanssa ko. radan läpi kahdesti, siis kaksi noin 5 -7 min sessiota niin olin jo aika puhki. Kyllä tunsi taas treenanneensa. Kaikki kulkivat hyvin ja hienoa oli nähdä että Hui kykeni tekemään 12 keppiä osana rataa, oikealta puolelta. Jatkamme tosin vielä paljon kuuden kepin kanssa koska siinä pääsee palkkaamaan nopeammin ja pystyy tekemään enemmän toistoja kuin 12 kepillä treenatessa. Nurja puoli tarvitsee vielä vahvistusta samoin erilaiset kulmat

Chadille nostin ensimmäisen kerran radalla rimat 65 senttiin toisella kierroksella. Hyvin herra niistä selviytyi. Itse taisin jännittää enemmän kuin se korkeita rimoja

Laskeskelin videolta poikien pujottelunopeudet jälleen:

Chad

  • 2,24
  • 2,27
  • 3,00
  • 3,04

Hui

  • 3,06
  • 3,02

Miina Riisenikin meni hienosti. Keppien sisäänmenoa se ei vielä kunnolla osaa. Vaan jouduin rauhoittamaan sen kunnolla ennen kuin pystyi kepeille lähettämään. Vauhdissa se meni aina kakkos- tai kolmosvälistä sisään. Mutta hieno koira se on!

Lopuksi vielä laskin videon kautta kaikkien kolmen koiran ratasuoritus ajan ja sain seuraavanlaiset ajat:

  • Hui 30,09
  • Chad 30,20
  • Miina 33,12

Agimestalla 30.3.2012

Perjantaikoulutuksen päätteeksi jäätiin jälleen poikien kanssa vapaatreenaamaan Agimestalle. Olin ajatellut että olisin tehnyt molempien kanssa ko. harjoituksessa niin valssi-, Sokkari- kuin takaaleikkaustreeninkin, mutta koska Agimestalla oli jälleen varsin lämmin (lämpötila yli +20 °C) niin päädyin tekemään vain sokkaritreenin ja hieman keppejä Huin kanssa.

Sokkaritreenin valitsin siksi koska Huin kanssa ei ole aikaisemmin vielä tehty ”kunnon” sokkaritreenenejä ja Chadillä on ongelmana sokkareissa rimanpudotukset. Ilmeisesti sillä on silloin sen verran kiire mun perään, että rimat lähtee roiskumaan.

Aloitin Huin kanssa. Ensimmäisillä kerroilla Hui lähti kolmoshypyn takana olevaan putkeen. Saatiin hetki hieroa että kundi lähtee mun ohjauksen mukaan, eikä vapaavalintaisesti vaan päättele minne mennään. Noh toisaalta oli omat sokkarinikin myöhässä. Ekalla kierroksella Huin kanssa rimat olivat 25 cm:ssä. Toiselle kierrokselle nostin rimat ensimmäisen kerran 35 cm:iin. Huhtikuusta alkaen kun olisi tarkoitus, että Huin hyppykorkeus nousisi 30 sentistä 35 senttiin. Toisella kierroksella alkoi homma jo tuntumaan itsestäänkin mukavalle ja aloin luottamaan, että kyllä se koira perässä tulee.

Chadin kanssa tehtiin vain yksi kierros. Aloiteltiin lämmittelyllä eli rimat matalalla .Sen jälkeen nostin ne johonkin 50-55 cm:iin. Agimestalla on se huonopuoli esteissä, että niissä ei ole merkitty rimojen korkeuksia. Joten menee aika arpomiseksi.

Sokkaritreenin jälkeen tein Huin kanssa vielä hieman keppejä, kun kerran saatiin mahdollisuus kokeilla uusia keppejä. Tehtiin pääasiassa lähetyksiä ja muutamia avokulmia. Jälleen syyllistyin siihen, että treenasin vain ”oikealta puolelta”.

Laskeskelin jälleen videolta pujotteluaikoja. Uusista kepeistä huolimatta pujotteluajat pysyivät viime kerran tasolla eli noin 1.10 sekunnin tuntumassa.

Hui pujottelee kuusi keppiä ilman ohjureita 28.3.2012

Totta se on, vaikka itse vielä hämmästelenkin asiaa. Hui pujotteli kolmannella treenikerralla kuusi keppiä, ilman ohjureita. Molemmin puolin. ”Oikeaa” puolta herra kykeni tekemään jopa esteiden kautta. Tässä tulosvideo

Ja sitten jos lähdetään purkamaan ko. päivän treeniä alusta alkaen. Teimme päivän aikana kaksi 7 minuutin sessiota. Aloitimme siitä mihin jäimme eilen eli ilman esteitä, ohjureiden kanssa kuusi hyppyä. Pari toistoa tätä. Kun sujui mallikkaasti lisäsin mukaan hypyn ja sekin sujui joten rohkeesti saman tien mukaan putki+hyppy. Nekin sujuivat ja Hui haki hyvin kepeille itsenäisesti. Joten aika ottaa ohjureita pois. Otin ensin kaksi keskimmäistä. Alussa pari vetoa oli hieman haparoivia, mutta sitten lähti kulkemaan. Kerrattiin edellistä vaihetta kerran eli otettiin mukaan hyppy jonka jälkeen suoraan vaan vika ohjuri myös pois. Sen jälkeen saman tien putkeen ja sieltä hypyn kautta kepeille. Vika väli jäi tekemättä. Uusi yritys ja nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tuli pari tiplua vikassa välissä. En enää palkannut vaan vaadin kaikki kuusi jonka jälkeen homma taas alkoi pelittämään.

Ja vika ohjuri myös saman tien pois. Siinä se sitten oli: kuusi keppiä putken ja hypyn kautta suoritettuna! Ekan session loppuajan teimme kuutta keppiä oikealta puolelta

Tauon jälkeen aloitimme siitä mihin jäimme ekassa sessiossa ja otimme mukaan pientä radanpätkää ennen keppejä. Koska homma toimi kuin junan vessa laitoin ohjurit takaisin, sillä nyt oli aika alkaa tekemään nurjaa puolta. Vein taas aluksi pari kertaa kädestä palkaten. Nopeasti Hui pääsi juonesta kiinni. Hyppy ja kepit ohjureiden kanssa mukaan. Tätä jauhettiin jokusen kerran, että saatiin siihen varmuutta. Sen jälkeen jälleen keskimmäiset ohjurit pois. Hyppy + kepit kuviota jälleen kerran nurjalta ja kerran oikealta. Sitten vaan vikat ohjurit pois ja tekemään nurjaa puolta ilman ohjureita.

Tämä riitti tällä kertaa. Nurjaa puolta pitää vielä vahvistaa. Siinä ei päästy niin pitkälle kuin oikean puolen kanssa ollaan menossa. Mutta aika hyvä saavutus, vaikka itse sanonkin: kolme treenikertaa, sisältäen viisi 5 minuutin sessiota ja kuusikeppiä sujuu ilman ohjureita.

BAT Viikkotreenit 27.3.2012

Chadin viikkotreenit jäivät varsin lyhyeksi, kun herra mennä kolautti itsensä sitten putken takana olevan hypyn siivekkeeseen sen verran voimalla, että poistuimme kentältä nilkuttaen. Onneksi kuitenkin nilkutus pian kaikkosi, mutta taidan laittaa sen varuiksi loppuarkiviikoksi lepoon.

Chadin treenien jälkeen tehtiin Huin kanssa keppejä. Asento oli edelleen tosi hyvä, vauhtiakin on alkanut tulemaan ja kyseleminen on jäänyt. Otettiin pikkasen jo kulmiakin mukaan. Vielä Hui ei näytä kestävän nurjan puolen keppejä, joten ne täytyy laittaa seuraavaksi treenilistalle. Tein muutenkin pientä treenisuunnitelmaa, kuinka etenemme keppien kanssa. Alkuun siis laitamme kuusi keppiä kuosiin. Ja sen jälkeen sitten yhdistämme niihin toiset kuusi. Tavoitteena olisi että kuusi ensimmäistä keppiä toimisi 1.5.2012 mennessä. Eli noin kuukausi… Kiire tulee, mutta on aivan mahdollista mielestäni. Riippuen toki siitä kuinka usein päästään keppejä treenaamaan.

Videon lopussa muutama veto alusta, keskeltä ja lopusta hidastettuna. Lähinnä nähdäkseni paremmin onko pujottelussa vielä minkäänlaista rytmiä. Eipä juuri ole, mutta eiköhän sekin sieltä tule, jahka pikkuherra päättää millä tavalla sille on edullisinta kepeillä edetä.

Alustava treenisuunnitelma:

  1. Nurjan puolen vahvistaminen
  2. oma liike mukaan
  3. kutsu, lähetys, saatto molemmin puolin
  4. hyppy ennen keppejä
  5. hyppy keppien jälkeen
  6. putki ennen keppejä
  7. Putki keppien jälkeen
  8. ohjurit pois

Keppisession jälkeen teimme Huin kanssa vielä muutaman kerran puomia. Kokeiltiin ensimmäisen kerran miten juoksukontaktit sujuvat ja erottaako herra ne 2on-2off:sta. Hyvin erotti. Nyt vaan esteitä mukaan ja satunnaisvaihtelua. Hienoa jos nää alkaa molemmat toimia näin hyvin. Ei ehkä kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa 🙂

Rengasta ja keppejä 26.3.2012

Huin ja Chadin kanssa käytiin vapaatreenaamassa maanantaina Vuokkoset Areenalla. Kyllästyin kevään odotteluun ja päätin aloittaa Huin kanssa keppitreenit. Olin viikonloppuna jo asiaa pohdiskellut ja päättänyt että nyt aloitetaan. Koska olen aika laiska luonteeltani, niin päätin että en ota metodiksi kujaa, koska se on hallilla varsin työläs aina laittaa paikoilleen. Joten päädyin ohjureihin ja suoriin keppeihin.

Aloitimme kuudella kepillä ja niitä me tullaan hieromaan sitten niin kauan kunnes ovat varmat. Sitten vasta lisätään seuraavat kuusi ja ne tulen lisäämään luultavasti 2×2 –menetelmän mukaisesti. Joten ohjurit kiinni ja hommiin. Ensin Hui tarjosi vaikka mitä ohjureiden kanssa: niiden yli hyppimistä, niiden ali kulkemista, taisi se yrittää jopa nostaa takajalkojaankin niille. Ja koska ohjurit on aika ”heikkoa tekoa” ja koira voi saada itsensä niihin solmuun näytin kädellä pari kertaa mitä haluan. Hui pääsi sen jälkeen hyvin juonesta kiinni. Treenin edetessä myös kysyminen väheni jo mukavasti . Mutta mikä mukavinta, Huilla näyttäisi luonnostaan olevan varsin hyvä pujotteluasento. Tästä on siis hyvä jatkaa.

Chadin kanssa tehtiin keppejä myös, mutta niin että kepit alkaa seinästä tai päättyy seinään. Lisäsin pikkasen haastetta laittamalla keppien ympärille putket. Kokeiltiin myös suullista ohjaajasta poispäinkääntymistä kepeillä ja sekin toimi ihan ok.

Videossa on ensin Huin koko eka kerta, sen verran pätkittynä että palkkaushetket on otettu pois. tehtiin kaksi sessiota. Kumpikin sessio kesti about 5-6 min. Lopuksi on Chadin keppitreenien osuus.

Seuraava harjoitus olikin sitten yhteinen eli rengas. Chadillä keskittyen rengaskäännöksiin, Huilla renkaan suorittamiseen. Huomasin, että Huin kanssa heti kun vauhti alkoi kasvaa alkoi virheprosenttikin nousta, mutta loppua kohden jälleen herran sihti renkaaseen parani jopa siinä määrin, että päästiin pikkasen tekemään jo käännöksiäkin.

BAT Kilpailut 25.3.2012 (Chad)

Toiset 3-luokan kisat takana. Seuran omat kisat, joissa tuomarina Esa Muotka. Radat ei olleet kauheen hyvin meille sopivia. A-rata meni ihan rillutteluksi ja päättyi ennen kuin ehti edes alkaakaan kunnolla. Tultiin kesken pois. B-radalle sain paremmin oman vireen paikoilleen, mutta vielä siinä on tekemistä että saa sen optimaalisen suoritusvirheen itselleen ja sitä kautta myös koiralle. Miksi se onkin niin vaikeaa.

B-rata sujui tahmean kohtalaisesti aina yli puolen väliin, jonka jälkeen ensimmäinen naksahdus tuli pituuden takaaleikkauksella (chad kääntyi liian tiukasti ja ennen aikaisesti) ja heti perään keppien sisäänmenovirhe. Aikaa paloi noissa virheissä ja niiden korjaamisessa yli 8 sekuntia ja suoritusaikamme oli 50,72. Yliaikaa tuli 3,72 ja etenemämme oli vaivaiset 3,33 m/s.

Sitten jos mennään tähän jossittelu moodiin. Jos virheitä ei olisi ollut suoritusaikamme olisi ollut videolta laskettuna 42,05 sek eli etenemä tuolloin 4,02 m/sek. Joka sekään ei kovin hyvä. Voittaja teki radan aikaan 38,28 sek (etenemä 4,41 m/s)

Treenilistalle näistä kisoista meni ainakin kepit, niin että ne alkaa ja päättyy seinästä sekä pituuden takaaleikkaus. Oma ohjaus oli varovaisen varmistelevaa, josta pitäisi oikeasti päästä eroon, koska Chad ei sillä tavalla pysty antamaan kaikkeansa. Ei vauhdin eikä teknisen osaamisensa suhteen.

Pääsiäisenä sitten uudelleen. Yksi viikonloppu siis väliin ja aika treenata.

Distancea ja Käsien vaihtoa Agimestalla 23.3.2012

Vihdoinkin lisää agilityä tälle viikolle. Perjantaikoulutukseni päätteeksi jäätiin jälleen poikien kanssa tekemään hieman omia harjoituksia agimestalle. Alkuun otettiin pahempia höyryjä pois Distance harjoittelun avulla ja sen jälkeen siirryttiin käsienvaihto-harjoituksiin.  Distance harjoittelussa Hui varsinkin oli ihan likeissä. Sillä oli nyt parempi vauhti kuin noin viikko kun treenattiin tätä sen kanssa ekan kerran. Hui haki myös toisen kaaren hyvin tällä kertaa.

Hui treenasi tällä kertaa enemmän kuin Chad, sillä Chad kävi torstaina fyssarilla on vielä virallisesti ”treenitauolla”. Mutta mun oli pakko kokeilla sen kanssa lähtöjä käsien vaihdolla, koska viime kisoissa en taaskaan uskaltanut tehdä lähtöä niin kuin olemme harjoitelleet. Eli käytiin hakemassa lähinnä mulle luottamusta asiaan, jos vaikka huomisissa kisoissa tulisi vastaan sellainen alku, jossa ko. taitoa voisi käyttää.

Huin  pääharjoituksena oli käsien vaihtosuoralla, eli että saan ”työnnettyä” sen vastakädellä sivuttaiselle hypylle hyppysuoralla. Aloitettiin ensin niin että olin lähempänä hyppyä eli Huin edellä. Lisättiin hiljalleen vauhtia ja lopulta niin, että lähdettiin melkein yhteislähdöllä. Lisäsin työntöön vielä vauhtisuorissa käskysanan ”Vex” (eli käänny minusta poispäin) ja se toimi tosi hyvin.

Peruskäännöksiä harjoittelemassa 20.3.2012

Tiistai-iltapäivällä lähdettiin molempien poikien kanssa hieromaan hieman peruskäännöksiä.

Treenilistallamme oli mm:

  • Välistäveto+sylkkäri vauhdissa ( Chad)
  • Olkapääkäännös (Chad & Hui)
  • Vippaus (Hui)
  • Jenkkikäännös (Chad & Hui)

Harjoittelimme kaikkia noita seuraavanlaisella ratapätkällä

Aloitimme olkapääkäännöksellä. Molemmat pojat kääntyivät tosi hyvin, mutta ongelmaksi tulikin erottaa eteenmeno. Eli kun oltiin pari kertaa käännetty, niin molemmat pojat posottivat suorinta tietä sinne minne oltiin aikaisemminkin menty. Eli erottelutreeniä ehdottomasti lisää ja säännöksi se että jos ei mitään sanota niin silloin mennään aina suoraan.

Tauon jälkeen jatkettiin jenkkikäännöksen parissa. Eli yksi hyppy ja takaisin. Itse olen ottanut tälle hypylle oman käskysanan joka on ”Ota”. Aikaisemmin yritin käyttää sanaa ”Piu” , mutta huomasin että se ei sittenkään sovi mun suuhun. ”Ota” on parempi. Ekalla kierroksella Chad meinasi lähteä hakemaan sivussa olevaa toista hyppyä. Mutta kertauksen jälkeen lähti ihan ok kääntymään. Kääntyi silloin tiukemmin kun vieressä ei ollut toista hyppyä. Hui harjoitteli tätä ensimmäisen kerran. Aluksi kaarrokset oli tosi laveita tai sitten nuori herra kääntyi liiankin tiukasti, eli juuri ennen rimaa. Mutta toistojen jälkeen saatiin muutama varsin tiukkakin käännös jossa Hui selvästi lähti ennen ponnistusta kokoamaan itseään. Lisää vaan treeniä niin eiköhän sekin siitä.

Välistäveto+sylkkäri tuli sunnuntain kisoista. Jossa itse asiassa unohdin vain kokonaan välistävetokäskyn antaa ja siksi kaarros levähti kisoissa ihan kohtuuttomaksi. Nyt kun käsky tuli niin Chadillä ei ollut ko. kuvion kanssa mitään ongelmia. Harjoiteltiin samaa kuviota myös Huin kanssa. Hui ymmärsi kohtuu hyvin välistäveto käskyn, mutta sylkkärini ei meinannutkaan ensin avautua. Mutta toistojen myötä sekin lähti pelittämään.

Hui sekoitti myös välillä välistävedon poispäinkäännökseen ja olenkin miettinyt että pitäisikö jättää poispäinkäännös kokonaan pois takaakierroista, sillä siinä on alkuasetelma kuitenkin hyvin samankaltainen kuin välistävedossa. Haluan kuitenkin, että ohjaukset ovat niin selkeitä että sekoittamisvaaraa ei olisi. Vippaus kuitenkin ajaisi saman asian, sekin toki on sekoitettavissa olkapääkäännökseen, mutta ehkä ei kuitenkaan niin pahasti kuin välistäveto ja poispäinkäännös. Lopuksi tein Huille erottelutreeniä jossa oli sekaisin välistäveto ja poispäinkäännös, silloin ei tullut yhtään tiplua.

Hui opetteli myös ensimmäisen kerran vippausta esteellä. Kaarre oli vielä kohtuu lavea, mutta hyvin lähti kiertämään estettä.

Ihan tehokkaat ja hyvät vapaatreenit. Täytyy muistaa jatkossakin tehdä näitä perusasioiden kertausta/vahvistusta säännöllisesti.

Kolmosten radat korkattu

Lähdettiin Chadin kanssa Hyvinkäälle kisaamaan ja korkkaamaan kolmosten radat. Olin ottanut kaikki kolme rataa. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Radat olivat mukavan helppoja, kaikki. Mukavaa sinänsä että saatiin näin pehmeä lasku kolmosiin.

Ensimmäinen rata oli ihan täyttä kaaosta. Onneksi sitä ei myöskään kukaan kuvannut! Chad vei muo ihan kuus-nolla. Ja Chad myös liukasteli todella paljon, eikä saanut suhteutettua liikkumistaan alustaan. Leikkasin radalla mm. renkaan takana jolloin Chadin kokoaminen renkaalle päättyi lipsahdukseen ja Chad päätyi rengasta päin sen verran kovalla vauhdilla, että rengas siirtyi pari metriä eteenpäin. 😦 Onneksi torstaina on herralla fyssari.

Kakkosradalle, agiradalle, lähtiessäni tunsin jo rataantutustumisessa että nyt mun fiilis on oikea. Sen tunteen vaan tunsi. Lähdinkin radalle hyvällä fiiliksellä. Chad tuntui hitaalta ja videoltakin näkee (videon eka rata) kuinka Chad hieman varoo alustaa. Harmittavasti Chad liukastui Keinun jälkeisen hypyn alastulossa, jolloin rima tipahti. Muuten puhdas rata. Oma juoksu tuntui hyvältä, mutta Chad vastaavasti hitaalta. Joten oli aika yllätys että alitimme ihanne ajan jopa -9,70 sekunnilla ja etenemämme oli peräti  4,58 m/s eli melkein sekunnin nopeampaa mihin olen aikaisemmin tottunut.

Hyppyradalla sitten etenemämme nousi peräti noin 5 m/s (videolta laskettuna). Eli vauhtitreenit on tuottaneet tulosta! Ja pian voin alkaa oikeasti haaveilemaan siitä, että meidän vauhti riittää tulevaisuudessa myös kärkien vauhtiin. Näkisin, että vauhtiamme on vielä mahdollista kiristääkin. Ainakin näillä radoilla olisi saanut sekuntteja pois ajoista jos alusta ei olisi ollut niin paska ja toisaalta hyppärillä varsinkin kaikki ohjaukseni olisi olleet ajoissa.

Hyppäri päättyi meillä hylkyyn, kun en uskaltanut ensimmäisen radan rengasepisodin jälkeen kääntää Chadiä ennen rengasta, joten olkapääkäännös tuli liian myöhään (renkaan jälkeen) ja sinnehän se meni: putken väärään päähän. Loppurata meni ihan ok, hienolla irtoamisella putkeen. Sieltä tullessaan unohdin vauhdin huumassa antaa välistävetokäskyn, joten vika kääntyminen meni pitkäksi. Chad korjasi kuitenkin hyvin.

Olisi ollut mielenkiintoista testata ko. ratapätkää olisiko Chad kestänyt sen että putkeen lähetyksen jälkeen olisin lähtenytkin juoksemaan kohti maalia ja kutsunut sitä vain tulemaan: olisinko ehtinyt niistämään kolmanneksi vikan hypyn taakse? Olisiko Chad tullut koko suoran, suorittaen kaikki esteet? Täytyy joskus oikeesti testata. Sillä tossa olisin saanut varmasti vauhdin ihan eri lukemiin kuin se nyt oli, vaikka nytkin ko. pätkä sujui ihan mallikkaasti.

Oli loppujen lopuksi ihan mukavaa kisata. Odotan mielenkiinnolla ensi viikonlopun ratoja Vuokkoset Areenalla. Silloin meillä onkin edessä vain kaksi agirataa.