Eckerö 2013

Lähdin ensimmäisen kerran kisaamaan seurakavereiden seurana Eckeröön 4-6.1.2013.

Matka alkoi jo perjantai aamuna klo 05:00 kun aloitimme matkamme Keravalta, ensin kohti Vantaata ja sieltä kolmannen reissukaverin luokse Helsinkiin ja lopulta kohti Turkua ja Viking Linen satamaa. Laivamatka meni mukavasti ja Maarianhaminassa meitä oli vastassa aurinko ja kuiva keli. Lunta oli juuri nimeksi. Meri oli sula ja rannat vapaat jäistä. Ihan kuin olisi kevät.

Paikallisessa minimarketissa tankattuamme autoon tarvikkeita jääkaapin täyttämiseen ajelimme vuokraamallemme mökille Eckeröön, joka oli noin 20-30 km:n päässä kisapaikasta.

Lauantaina oli vastassa ensimmäiset kisat: Kummallakin pojalla kaksi starttia. Hui aloitti kisaurakan Esa Muotkan agilityradalla. Olin tutustunut rataan hyvin. Tiesin missä minun pitää olla ja milloin. Oma asenne oli hyvä. Hui oli hieman ”rauhattomalla” päällä: se piippasi ja tärisi taas ennen lähtöä. Rata ei ollut kaikkein helpoin ykkösluokan rata.

En muista radasta mitään, muuta kuin sen fiiliksen että nyt mennään ja kovaa. Hui tuntui olevan juuri ja juuri sormenpäiden varassa hallittavissa. Pienikin virheliike, väärä rintamansuunta niin sinne olisi mennyt, jonnekin, minne herra olisi arvellut radan jatkuvan. Pääsimme maaliin. Maalissa en tiennyt teimmekö nollan vai emme. Hetken aikaa kävelimme vain ympyrää, sillä adrenaliini taisi virrata molemmissa voimakkaana. Teimmekö sen? Lopulta tuloslistat niitattiin seinään. KYLLÄ! Nolla ja kohtuullisen hyvällä ajallakin pääsimme toiseksi.

”Jos laskin oikein niin Huin etenemä agiradalla oli 4,42 s/m. Ihanneajan alitimme -14,67 sekunnilla.”

Toiselle Huin agiradalle en saanut sitten omaa pääkopppaani täysin kasaan. Olin ajatellut tehdä lähdön samoin, kuin keskiviikkona harjoittelimme. Lähdössä oli hyppy ja sen jälkeen kepit. Keppien jälkeen oli pituus jonka jälkeen 90 käännös umpiputkeen. Olin ajatellut merkata kepit ja painua menemään. Mutta Hui menikin väärin sisään. Uudelleen yrityksessä se liukastui ja taittui vasta kakkosväliin. Kolmannella siis vasta oikein sisään. Lopuksi vielä teimme lentokeinun. Fiilis laski jo keppivirheen sattuessa. Joten oli ihan hyvä päästä radalta pois. Huin lauantain urakka oli tässä. Tuloksina siis toinen LUVA ja HYL.

Chadin vuoro. Chad aloitti Anne Saviojan radalla. Annella oli selvästi uusia visioita ratasuunnitteluun. Radan alku oli haastavin ja siinä moni hyllyttikin. Alku nimittäin oli suora jossa oli hyppy-pituus-keinu-rengas ja renkaan jälkeinen hyppy takaa. Päätin että minä ehdin juoksemaan suoran ja menemään työntämään Chadin takaakiertoon. Tiesin että siinä saattaa olla lentokeinun vaara, mutta jos jään odottamaan en ehdi. Riskillä siis liikkeelle. Mutta en ollut osannut ollenkaan ajatella että Chad tulisikin keinun alas puolesta välistä? MITÄ??? Noh vitonen siitä napsahti, mutta asenne pysyi kohdillaan. Hyvä rata muuten, olin aika tyytyväinen. Kepien jälkeiselle hypylle olisin voinut tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti saksalaisen, mutta meni se pyritykselläkin ok. Saimme kuitenkin tuloslappuun ja listaan jostain muualtakin toisen vitosen. Kukaan ei tosin keksinyt mistä se tuli. Eikä videoltakaan sitä näe että mistä se olisi tullut. Näin ollen kympillä taisimme olla 19.

Chadin toinenkin agirata oli tosi hyvä, ainoastaan kepeiltä herra varasti ennakoivasti putkeen, kutsuin takaisin ja otin kepit uudelleen. Mutta tuloksena siis HYL.

Illan suussa suuntasimme kohti mökkiä. Skumpan ja ruuan jälkeen silmäluomet painoikin jo sen verran että oli aika käydä nukkumaan. Aamulla kello kuitenkin soi heti seitsemältä, jotta ehdittäisiin siivota mökki ennen kisoihin lähtöä.

Vikana kisapäivänä olikin vain yksi rata Huilla edessä. Meni niin reisille kuin olla ja voi. Minulla oli radalla aivan väärä asenne Huin kanssa. Itselläni on selvästi vielä ”vientiongelmia” kun on kaksi hyvin erityyppistä koiraa kisaradoilla vietävänä. Vaikka ohjaukset ovat kohtuullisen samanlaisia, niin ohjaajan vire täytyy olla kummankin kanssa aivan eri. Chadin kanssa mun pitää olla ”kuin raivo ankka”, Huin kanssa taas ihan zen kuin buddhamunkki 🙂 Nyt Hui sai kokea myös raivoankka ohjausta ja se ei tosiaan sovi sille, sen vauhti hidastui ja siitä tuli jopa epävarma.

Kisojen jälkeen kohti kotia. Ensin takaisin Eckeröstä Maarianhaminaan. Laivalla Turkuun. Autolla ensin Helsinkiin, sitten Vantaalle ja lopulta Keravalla. Kello taisi olla 23:00 ja hieman päälle.